Mun kaverit, sun kaverit, meidän kaverit
Mietin välillä, mikä määrittää sen, kenen kanssa vietämme aikaa poikaystävän kanssa jos emme ole kaksin. Tuntuu että kesällä on helpompi rennosti kutsua kavereita vaikka piknikille ja silloin ei ole niin väliä keitä sinne tulee – kenen kavereita ja pariskuntia vai yksittäisiä ihmisiä. Sen sijaan talviaikaan tuntuu, että kohtaamiset muiden ihmisten kanssa täytyy erikseen järjestää ja siksi tulee myös enemmän mietittyä, mitä olisi kiva tehdä ja kenen kanssa. Arkena harvoin tuleekaan keitään yhdessä nähtyä, mutta viikonloppuisin on kiva viettää aikaa muidenkin kanssa kuin kaksin toisiaan tuijotellen….;)
Meillä on tietysti molemmilla omat kaverimme, joita näemme omalla ajalla ja sitten niitä ”yhteisiä” kavereita, joiden kanssa voidaan porukalla istua iltaa viikonloppuisin, käydä syömässä, keilaamassa tai mitä sitten keksitäänkään. Useimmiten jos vietetään yhdessä aikaa muiden ihmisten kanssa, niin tavataan muita pariskuntia ja yleensä nämä ovat poikaystäväni kavereita alunperin. Tähän on ainakin minun mielessä monta syytä. Ensinnäkin itselläni on aika vähän pariskuntakavereita ja tuntuisi oudolta kutsua poikaystäväni kanssa pelkkiä tyttökavereitani kylään. Sitten taas jos nähtäisiin sekä sekalaisia tyttö- että poikakavereita niin niistähän muodostuisi jo isommat bileet. 😀 Poikaystävälläni taasen on paljon pariskuntakavereita, joten on ollut aina luontevaa viettää aikaa heidän kanssaan. Toiseksi meillä on poikaystäväni kanssa viitisen vuotta ikäeroa ja siksi välillä tuntuu, että osa itseni ikäisistä kavereista on vähän eri elämäntilanteessa kuin me tällä hetkellä ja siksi välillä koen hieman hankalaksi yhdistää näitä omia kavereita poikaystävän kanssa. Tai sitten tämä on vain omaa kuvitelmaani…
Kolmanneksi (ja tämä voi kaikkein vahviten olla omaa tulkintaani) koen, että olen itse paljon mukautuvampi viettämään aikaa eri ihmisten kanssa kuin kumppanini. Tässä voin olla väärässä, mutta koen, että hän viihtyy parhaiten omien ystäviensä parissa, joiden seurasta tietää pitävänsä. Toisaalta aina kai hänellä on ollut ihan mukavaa, kun ollaan vietetty aikaa minun ystävieni kanssa, mutta itse koen jotenkin helpommaksi olla hänen kavereidensa kanssa, koska silloin tiedän että kaikilla on leppoisaa ja mukava olla, enkä joudu vaivaamaan päätäni sillä, onko hänellä nyt hauskaa minun ystävieni kanssa kun minä olen tavallaan illasta ”vastuussa”.
Poikaystäväni ei erityisemmin viihdy kotibiletyyppisissä iltamissa tai kissanristiäisissä ja joskus olen harmitellut sitä, ettei hän oikein innostu lähtemään esim. halloween-pippaloihin, joihin itse olen menossa. Näistä tilanteista olen kai saanutkin käsitykseni siitä, että hän ei välttämättä koe suurta kiinnostusta hengailla minun ystävieni kanssa tai tutustua heihin. Mutta toisaalta on tietysti ihan eri asia mennä juhliin, joissa on paljon tuntemattomia kuin esimerkiksi istumaan iltaa muutaman hengen kanssa. Enkä itsekään välttämättä kokisi oloani kovin luontevaksi lähteä poikaystävän kaverin kemuihin, joissa en tunne juuri ketään. Taidamme molemmat olla jonkinasteisia introverttejä tässä asiassa. 🙂
Ehkä pitäisi kuitenkin itse vain järjestää enemmän tapaamisia minunkin ystävieni kanssa. Mutta kun tiedän että poikaystävä tykkää omista kavereistaan ja viihdyn heidän kanssaan itsekin, niin on jotenkin vain helpompi nähdä heitä! Mutta toisaalta joskus poikaystävä on valitellut, että aina hänen täytyy jarjestää ja aina hänen kavereidensa kanssa. Joten ehkä hän kuitenkin on ihan avoimin mielin minunkin kavereiden näkemistä kohtaan. Ehkä taas mietin asioita liikaa sen sijaan että vain kutsuisin ihmisiä kylään ja ilmoittaisin, että tämä ja tämä tulevat perjantaina syömään. Mutta kunhan pohdin…
Itse olen ollut myös älyttömän iloinen siitä, että olen tutustunut moniin hirmu mukaviin ihmisiin nykyisen parisuhteen myötä ja näen näitä uusia tuttavuuksia kovin mielelläni. Silti tulee toisaalta joskus mietittyä myös sitä, että nämä ystävät ovat kuitenkin vahvasti tähän elämäntilanteeseen sidottuja – tuskinpa näkisin montaakaan poikaystäväni parhaiden kavereiden vaimoista tai hänen siskoaan jos suhteemme sattuisikin päättymään. Eli on myös hyvä muistaa arvostaa niitä ”omia” ja itse hankkimiaan ystäviään, sillä heistä myös varmasti tietää, että he säilyvät elämässä mahdollisten parisuhdestatusmuutostenkin jälkeen…. Ja kaikkeen sitä ajatusvirta viekin…
Pointtina kuitenkin oli pohtia tätä mun vs. sun kaverit -asiaa! Miten muilla sujuu kavereiden yhdistäminen ja kenen kavereiden kanssa eniten hengataan? Vai onko näissä asioissa muilla edes vastaavia ”vaikeuksia”, mennäänkö teillä enemmän fiiliksen/sattuman mukaan? Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia näistä! :)