Suunnitelma

Erään huonolla mielellä kuluneen viikonlopun jälkeen päätin, että voidakseni olla onnellinen suhteessa ja voidakseni luottaa yhteiseen tulevaisuuteen, haluan että meillä on yhteinen suunnitelma. En tarvitse paperille kirjoitettua sopimusta siitä, miten etenemme tai päivämäärää milloin asumme saman katon alla. Kuitenkin tarvitsen sen, että meillä on yhteinen näkemys siitä, mitä tulee tapahtumaan, ja edes suunnilleen milloin. Tällä hetkellä on elämässä niin paljon uutta ja muuttuvaa, että tunnen tarvitsevani parisuhteen osalta vielä entistä enemmän varmuutta. Kyseisenä sunnuntaina sopersin puhelimeen itkua pidätellen, että haluan keskustella asioista ja saada jotain järkeä tähän tilanteeseemme. Niin sitten seuraavana päivänä istuimme alas ja oikeasti puhuimme asioista. Vaikka toistelimmekin aika paljon samoja aiheita, jotka yleensäkin pyörivät keskusteluissamme, niin tuntui että nyt vihdoin puhuimme asioista niiden oikeilla nimillä ja oikeasti kuuntelimme toisiamme. Ja tärkeintä oli, että saimme keskustellen luotua meille yhteisen suunnitelman. Tällä hetkellä suunnitelmaksi riittää, että aiomme (lähi)tulevaisuudessa muuttaa saman katon alle. Sen tarkempaa en nyt tarvitsekaan. Riittää, että molemmat ajattelevat tästä tärkeästä asiasta samoin. Ja vaikka emme juuri nyt vielä asuntoa etsikään, niin yllättäen poikaystävä onkin selaillut jo asuntoja iltaisin ja heittänyt, että olisko tollainen kiva. Se tuntuu jotenkin ihan älyttömän hyvältä. Ja paljolta! Juuri nyt tämä oli se, mitä tarvitsin. Että meillä on yhteinen suunnitelma, ja että se on myös ääneen sanottu. Se, että tiedän toisenkin haluavan tätä, merkitsee hyvin paljon. Ajatus siitä kantaa jo pitkälle ja heti on taas helpompi olla yhdessä tai erikseen ja luottaa siihen, että meillä on yhteinen tulevaisuus.