Ystävänpäiväitkut
On oikeastaan surkuhupaisaa, miten tällaisen vuodatusblogin perustettuani tuntuu, että koko elämä heittää pientä volttia ja itse vain ihmettelen vieressä. No, taisin hieman kärjistää, mutta viime päivistä huonoja on kyllä tainnut olla enemmän kuin hyviä.
Perjantainen ystävänpäivän aatto oli minulle aika raskas, parisuhteeseen puhkesi jälleen melkomoinen kriisi ja ilta kului suruisissa merkeissä. Lauantaiaamuna heräsin huonojen ja liian lyhyiden unien jälkeen aikaisin, enkä saanut enää nukuttua. Kaikki se suru, tuska ja loukkaantumisen tunne tulivat taas pintaan, ja mielipaha vain velloi ylitseni. Ihmettelin itsekin, miten pahalta vieläkin tuntuu, mutta perjantain asiat jäivät osittain kesken, eikä keskustelu jatkunut kaipaamaani loppuun asti. Hyvän aikaa tuskailtuani yritin hengittää syvään, ajattelin että katson vaikka facebookia saadakseni ajatuksia muualle, mutta sepä ei ollutkaan kamalan hyvä idea. 😀 Kaikki onnelliset ystävänpäivätoivotukset hyppäsivät silmilleni ja se ei oikeastaan nostanut mielialaa…. Aamupalaksi varaamani jogurttikin oli syöty, eikä kaapissa mitään suuhunpantavaa. Taisi päässäni käydä ajatus siitä, että juuri tämän päivän yli olisin voinut pikakelata.
Pikkuhiljaa päivän mittaan sain taas toimintakykyni takaisin, lähdin poikaystävän luota omaan kotiini ja yllättäen jo se, että sain olla omassa paikassani, yksin, sai oloni hieman voimakkaammaksi. Yritin hetken keskittyä graduun, jotta pää saisi jotain mihin keskittyä. Illaksi oli onneksi tiedossa ystäväni synttärikutsut ja vaikka aamulla tuntui, etten mitenkään voi jaksaa sinne raahautua, oli ystävien parissa vietetty ilta lopulta päivän pelastus. On ihmeellistä, miten mieliala voikin kohota, kun pääsee vähän jakamaan tuskaa, huomaa että on muillakin ongelmia, saa sympatiaa ja voi nauraa yhdessä tyhmille vitseille.
Minulle ystävänpäivä ei ole mitenkään suuri juttu, eikä sitä varten oikeastaan ollut mitään erityisempiä suunnitelmia. Silti aamulla tuntui kamalan epäreilulta, että juuri sinä päivänä olen surullisempi kuin aikoihin. Mutta illalla en enää jaksanut surra ja ystävien kanssa vietetty aika sai mielen paremmaksi. Huomasin ainakin sen, miten tärkeitä hyvät ystävät ovat. Mikäpä sen parempi opetus ystävänpäivälle. 🙂
Tänään aurinkokin paistaa, uskon että se tietää hyvää. Vaikka ”kriisin”jälkeinen aamu ei tällä kertaa ollutkaan juurikaan iltaa parempi, niin ainakin sitä seuraavana pää tuntuu taas kevyeltä ja toimivalta. Uskon, että myös 10 tunnin unilla on vaikutuksensa asiaan… Riita/kriisi/ongelma ei ole vielä loppuunkäsitelty, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että voin taas hengittää normaalisti ja olla normaali oma itseni jälleen.