Kamalia on ne ekat aamut syksyisin, kun koiraa lenkittäessä tarvisi olla hanskat. Kun tunkee käsiä taskuihin ja toivoo että lenkki olisi jo ohi, vaikka vasta päästiin matkaan. 

Sitten tulee se aamu kun lenkille lähtiessä muistaa, että siellä tarvitsee jo hanskat. Kun niitä alkaa kaivamaan kaapin perältä ja koira odottaa ovella kärsimättömänä. Lopulta löytyy pari sormikkaita, vai onkohan ne oikeasti pari? No sillä ei ole väliä, hanskat mukaan ja menoksi, ennenkuin koiralle sattuu vahinko. Hississä huomaan että sormikkaissa on muutama reikä, siis yhteensä viidessä sormessa, parissa kaksikin. Sormikkaat ei kestä koiran ulkoilutus hanskoina kuukautta kauempaa, ja kunnosta päätellen näillä on menty ainakin kolme. No parempi kun ei mitään.

Sitten prismassa, matkalla ruokaostoksille kävelen vaateosaston ohi. Huomaan hyllyllisen erivärisiä sormikkaita. Ensimmäinen ajatus, nyt ostan ehjät hanskat! Väriä valitessani muistan ettei nämäkään tule kestämään. Lähden etsimään lisää vaihtoehtoja, hanskahyllyä. 

Käteni sujahtavat ihanan pehmeä vuorisiin, viininpunaisiin nahkahanskoihin. Ei mustiin, ei missään nimessä mustiin, olenhan mustan osto kiellossa(asiasta tulossa oma juttunsa). Väri oli juuri se mitä en edes tiennyt haluavani, se mikä sopii yhteen jo kaiken olemassa olevan kanssa!

Seuraavana aamuna Meeran ei tarvitse odotella lenkille pääsyä ja hän saa nauttia pitkästä lenkistä raikkaassa usvaisessa syysilmassa. 

Ensivaikutelman perusteella hanskat saavat pisteet 4/5, vain koska nahka paranee käytössä. Parin kuukauden päästä, jos prisman laatu kestää ja muakkautuu hyvän nahan tavoin, saattaa hanskojen pisteet nousta. Mutta se jää nähtäväksi. Ainakaan sormeni eivät tänä aamuna palelleet.