Surkea ihastuja

Viimeksi kun istuin tuolla penkillä, oli pokemon go juuri vallannut Suomen ja ihmiset kulkivat puhelimet kädessään rantaa pitkin, pysähtelivät välillä ja jatkoivat sitten taas matkaa. Pelaajat olivat nuoria ja vanhoja, oli isoja porukoita ja yksin pelaajia. Silloin minä en kuitenkaan istunut yksin, vaan miehen kanssa jonka olin tavannut pari viikkoa sitten, ilmassa kipinöi. Nauroimme pokemonien jahtaajille ja tutustuimme toisiimme. Ja vaikka silloin tiesin miehestä vielä todella vähän, niin olin jo säälittävän ihastunut häneen.

Musta ihastuminen on vaan typerää, se pilaa kaiken. Johtuu kai siitä että en osaa ihastua sillei iisisti, vaan sekoa täysin. Töistä ei meinaa tulla mitään, kotona en saa mitään aikaseks, kukaan ei jaksa hengata mun kanssa kun puhun vain hänestä ja auta armias kun nyt pitäisi kirjottaa jostain muusta, hän kun tuskin hinkuu päästä blogiini. Paitsi että nyt hän hieman joutui, sooorii! No okei, ruokahalu on hävinnyt ja oon laihtunut hiukan, se on kai plussaa. Mutta kun ihastuminen aiheuttaa jo kaiken tämän, niin entäs jos/kun tulee riitaa tai pelkää menettävänsä toisen? Sillon pää on jo niin sumussa että voi tapahtua mitä tahansa, en ihmettelesi vaikka kävelisin päin lyhtypylvästä. 

Oon siis aivan surkea ihastumaan, näin pahasti sitä ei usein onneksi tapahdu. Mutta siis ensin ihastun, sitten ahdistun ja pian iskeekin epätoivo, joka saa aikaan typeriä tekstiviestejä, asioiden ylianalysoimista omassa päässä ja hieman sekavaa käytöstä. Jos mies kestää kaiken tän läpi, hänen on oltava hieman hullu(tai ehkä aika paljonkin). Joten saas nyt nähdä kuinka hullu tää kaveri on, toivottavasti tarpeeks…

MEKKO || NA-KD

AURINKOLASIT || Ray-Ban

KAULAKORU || Glitter

LAUKKU || By Malene Birger

KENGÄT || H&M