Arkea pakoon Lappiin

Moikka!

(Joulukuu 2020)

Jotkut täällä jo tietääkin, että oon ihan totaalinen Lappi-intoilija. Jos olisi mahdollista, niin muuttaisin sinne vaikka samantien. Toisaalta eihän mikään täysin mahdotonta ole ja aika varmasti sinne joskus pidemmäksi aikaa lähdenkin, mutta tällä hetkellä elämäntilanne ei sitä varsinaisesti salli. En tiedä mistä koko innostus on lähtenyt, luultavasti on vaan tullut vietettyä niissä huikeissa maisemissa sen verran aikaa, ettei enää pääse totuutta pakoon. Kuitenkin tosi paljon myös hienoja paikkoja kokematta (kuten Utsjoki ja käsivarren seutu) joten ihan heti tää hehkutus ei oo päättymässä.

Ilokseni saan myös ilmoittaa, että ”isoja juttuja tulossa” juurikin Lappiin liittyen, hah. Tarkoittaen sitä, että tänä talvena olen jälleen pääsemässä pohjoiseen. Sitä ennen kuitenkin vielä kerkesin yhden pienen tekstin kirjoittaa juuri ennen viime joulua tehdystä Pyhän reissusta.

Kaivattu arjesta irtaantuminen jälleen. Rankan ja intensiivisen syksyn jälkeen tuli tarve päästä levähtämään, mieluiten niihin lempimaisemiin, jotka omassa tilanteessani sijaitsevat Lapissa. Onneksi olikin tiedossa pidempi joululoma, joten viikon reissu pois arjen keskeltä onnistui. Matkakohteeksi valikoitui Pyhä, juurikin sen takia että se oli pohjoisen laskettelureissukohteista lähes tuntemattomin.

Nyt kun tavoitteena oli vain rentoutua, rauhoittua, päästä nauttimaan luonnosta ja kunnon talvesta, ei tullut stressattua sitä että saadaanko hyviä kuvia ja videoita otettua. Näin se myös menikin. Nukuttiin joka päivä myöhään, ei pidetty kiirettä minnekään, lähdettiin spontaanisti katselemaan eri kohteita ja aktiviteetteja silloin kun siltä tuntui, sekä pyrittiin sulkemaan kaikki arjen stressin aiheuttajat pois mielestä.

Näin poikkeusaikoina huomasi, että turisteja oli todella vähän kaikkialla. Itselle se oli tietenkin mieluinen asia, sillä en viihdy suuressa väkijoukossa saati malta odotella pitkiä aikoja ruuhkassa. Myöskään kaikkia aktiviteetteja ei ollut saatavilla, eikä kaikki turistikohteet olleet edes avoinna. Se ei kuitenkaan ollut meille se tärkein syy matkustaa, joten oltiin vain tyytyväisiä, että kirjaimellisesti pääsimme sinne rauhaan.

Yksi päivä vietettiin Rovaniemellä muun muassa joulupukin pajakylässä tutustuen huskyfarmiin ja paikallisiin yrityksiin.

Pyhän laskettelurinteillä oli myös todella hiljaista. Olikin hyvä aika opettaa Aksua laskettelemaan suksilla, sekä itse päästä taas lasketteluinnon pariin muutaman vuoden tauon jälkeen. Itseäni tosin yllätti, että lippujen hinnat olivat joko nousseet tai sitten en edes muistanut, että joissain paikoissa laskettelu on kyllä suhteellisen kallista puuhaa. Kieltämättä illalla jalat oli myös kipeät ja piti miettiä, että pääseekö huomenna lainkaan kävelemään.

Toisena päivänä tuli myös käytyä hissillä Pyhän huipulla ihastelemassa auringonlaskua. Meidät tuntien, tuli mutkia matkaan kun unohdettiin dronen akku autoon, vaikka tarkoituksella mentiin sinne juuri oikeaan aikaan jotta saataisiin hienoja maisemakuvia ylhäältä käsin.

Oli myös pakko käydä tutustumassa Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Harvemmin talvella, varsinkaan jos on suuret määrät lunta, tulee niissä edes käytyä. Valittiin hieman väärä ajankohta, kun iltapäivällä lähtiessä ehtikin jo tulla nopeasti pimeää eikä reiteistä ottanut niin hyvin selvää. Kuitenkin eteenpäin pääsi kulkemaan ihan hyvin ja pääsimme päämääräämme pienen eksyilyn jälkeen. Pieni pakkanen ei menoa haitannut, kun perillä pystyi lämmittelemään nuotion äärellä.  Enemmän reitillä liikkui hiihtäjiä, sillä onhan Pyhä-Luoston ja lähialueiden yhteensä 150km pituiset hiihtoladut aika mahtavat, eikä niitä ole kehuskeltu turhaan. Jos olisi ollut enemmän aikaa ja jaksamista, olisi voinut kyllä käydä vuokraamassa itsekin sukset. Mitä nyt ennen pimenemistä kerkesi näkemään, niin maisemat siellä oli kyllä hienot ja reittejä oli joka lähtöön. Aivan huikea paikka varmasti kesällä vaihtelevien maisemien ja monipuolisten reittien ansiosta.

Reissumme varmaan suurin toive oli päästä kuvaamaan revontulet. Pienet sellaiset saatiinkiin näkymään ainoana selkeänä yönä kameraan. Pakkasta oli -25 ja koko kuvaussession ajan itse lämmittelin pelastuspeittoon kääriytyneenä nuotion äärellä. Vaikka kuinka yritti kerrospukeutua ja tehdä olonsa lämpimäksi, en siinä tällä kertaa onnistunut. Muutama tunti siellä kuitenkin helposti vierähti ja kerkesi jälleen keittämään perinteiset nokipannukahvit.

Täysin lomatunnelmissa en voinut koko reissua viettää, kun piti tehdä verkkotenttejä ja muutama deadline iski päälle. Muuten kyllä oli onnistunut reissu, joka tuli tarpeeseen. Tämä oli myös ensimmäinen ”itsenäinen” Lappiin tehty matka ja vielä omalla autolla. Etukäteen tuli vähän stressattua miten siitä selviää kahden kuskin voimin, kun ajoaika oli noin 14 tuntia. Selvittiin kuitenkin paremmin kuin hyvin, vaikka itsellä oli takana vain muutaman tunnin yöunet. Ensi kerralla toivottavasti sujuu entistä paremmin ja päästään vielä ikuistamaan hienommat revontulet.