Valkmusan kansallispuisto

Hei ja ihanaa alkanutta viikkoa!

Nyt kun pääsin tähän kirjotuksen makuun ja innostuin matka-aiheisista teksteistä, tuleekin nyt sitten jaettua koko viime vuoden reissut kerralla. Ollaan yritetty taltioida meidän vaellusreissuja, sekä muita kohteita Suomessa, mutta joskus se jää vähän vähemmälle. Kuten tällä kertaa kuvien puolesta, mutta ne muutamat mitä otettiin, kertoo kyllä tarpeeksi.

Pakko myöntää, että tää oli yksi kauneimmista kansallispuistoista missä oon koskaan käynyt. Tottakai Lapin maisemat on nyt ja aina ensimmäisenä listalla, mutta Valkmusassa oli juuri niitä samanlaisia piirteitä. Pitkiä pitkospuita avaralla maisemalla, ei paljoa puita ja lähinnä suomaisemia.

Tämä oli jälleen suht nopea päähänpisto. Luin muistaakseni jonkin iltalehden artikkelin, jossa tätä kansallispuistoa kehuttiin nimenomaan ”lappimaisista maisemistaan” ja ehdotinkin lähes heti Aksulle, että voisi joskus käydä. Tämä joskus olikin noin kuukauden päästä, kun olimme menossa viettämään Kotkaan rentouttavaa hotelliviikonloppua. Valkmusa sijaitsee meiltä sinne matkan varrella, ymmärtääkseni Pyhtään alueella. Päädyimme lähtemään perjantaina iltapäivästä heti raskaan kouluviikon ja projektiseminaarini jälkeen.

Vaihtoehtoina oli yöpyä autossa tai teltassa/laavulla, mutta päädyimme kokeilemaan autossa nukkumista. Ajatus hieman pelotti, sillä oli jo lokakuun loppupuoli ja pakkasöitä luvassa. Itse kun olen niin vilukissa ja kesäyölläkin palellut autossa nukkuessa, niin tuli pakattua rinkka ja auto täyteen lämmintä vaatetta ja vilttejä.

Perjantai-iltana parkkipaikalle saapuessa katselimme lähiympäristöä ja kävelimme noin kahden kilometrin reitin, joka vei meidät moronvuoren tuvalle. Kävelymatkan aikana ehti tulla jo pimeää, joten turvauduimme otsalamppuihin. Autiotuvalla oli nuotiopaikka, jossa valmistimme illallista. Meillä oli myös trangia mukana, jolla kahvinkeitto ja kalakeiton lämmittäminen sujuikin vaivattomasti. Nuotiolla paistoimme vielä makkarat ja hengähdimme hetken, ennen kuin palasimme pimeille metsäpoluille. Reitti oli kuitenkin helppokulkuista, eikä siellä voinut eksyä.

Saimme yllättävän hyvän nukkumapaikan laittamalla autosta penkit alas ja levittämällä makuualustoja sekä muuta pehmikettä. Toki jossain farmariautossa olisi varmasti ollut enemmän tilaa kääntyillä ja löytää mukava asento, mutta kyllä tämä kelpasi paremman puutteessa. Laitoin vielä kunnon kerrospukeutumisen päälle, useat sukat ja housut, sekä kääriydyin vilttiin ja sujahdin makuupussiin. Aluksi olo tuntui ihan hyvältä. Katselimme puhelimelta sarjaa, niin hyvin kun se vain toimi huonon nettiyhteyden takia. Yritimme saada unen päästä kiinni, mutta aloin olemaan aivan jäässä. Puin kaiken päälleni mitä vain löysin ja kykenin. Päädyimme kuitenkin lähtemään ilta-ajelulle, jotta autoon saisi edes hetkeksi lämmintä ja voisimme nukkua jonkin aikaa vielä. Pakko myöntää, että siinä alkuyöstä ajellessa tuli mietittyä, että pitäisikö kuitenkin mennä läheiseen hotelliin nukkumaan, mutta päätimme olla sisukkaita.

Ajoimme toiselle puolelle kansallispuistoa, jossa sijaitsi läntisen keitaan rengasreitti, joka olikin tarkoitus kävellä heti aamusta. Se oli kätevä ratkaisu, että pääsemme suoraan herättyämme juuri sille reitille. Nyt oli paljon helpompi nukahtaa. Ainoastaan kasvot olivat jäässä, mutta muuten oli yllättävän hyvä lämpötila. Saimme nukutuksi pari tuntia, kunnes molemmat aloimme heräilemään muun muassa kylmenevän ilman takia. Uni ei tullut enää aamuyön jälkeen ja päädyimme nousemaan seitsemän jälkeen. Se oli täydellinen aika herätä, sillä aurinko oli vasta nousemassa ja kerkesimme hyvin lähteä kuvailemaan ennen sitä.

Tykästyttiin näihin kuviin niin paljon, että teetettiin myös taulu kotiimme tästä maisemasta!

Kävelimme pitkospuita pitkin luontotornille, josta avautui näköala laajalle suoalueelle. Pidimme siellä pitkän kuvaustauon, sekä teimme aamupalaa. Meidän kanssa reitillä oli myös samanaikaisesti muutamat muut aamuvirkut liikkeellä. Maisemat olivat yhdet kauneimmista, mitä olen Suomessa päässyt kokemaan. Se aamuaurinko niissä maisemissa, pienessä pakkaskelissä oli henkeäsalpaava näky. Rakastan myös pitkospuita ja juurikin niitä avaria maisemia, joita tuolta löytyi. Kun ei taaskaan ollut pitkään aikaan päässyt kunnolla retkelle, niin olihan se huikea kokemus vaikka kuinka kylmä ja uneton yö olisikin ollut takana.

Reittejä ei ollut montaa, eikä ne kovin pitkiäkään olleet, mutta ehdottomasti suosittelen käymään, mikäli tuolla seudulla tulee pyörittyä! Ja aivan varmasti kesäkeleillä todella hieno paikka myös telttailuun. Kuvasimme tältä reissulta pienen videon, jonka voit katsoa alta.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *