Minulle kiitos töitä
Sisältää mainoslinkkejä *
Olen aika turhautunut! Ai miksi? No sanotaan, että hoitajille on aina töitä, kun vaan etsii ja on aktiivinen ja, että hoitajan ei tarvitse kauaa työttömänä olla. Näin siis ajattelin itsekin silloin, kun lähdin opiskelemaan sosiaali- ja terveysalaa. Yksi syistä oli juuri tämä, että saan työskennellä sellaisella alalla, jonka koen olevan kutsumukseni ja rakastan sitä työn monipuolisuutta ja ihmisläheisyyttä ja toinen syy sitten tosiaan oli se, että saisin töitä eikä tarvitsisi olla työttömänä päivääkään, jos en sitä itse tahdo.
Kuitenkaan tämä ei aivan niin ole mennyt. Olen puolitoista vuotta sitten valmistunut ja tiedättekö mitä? no niinpä, olen edelleen vailla työtä lukuisista hakemuksista huolimatta. Tein opiskeluni ohella keikkatyötä muutamaan paikkaan, jossa olen suorittanut harjoitteluni ja myös opiskeluni jälkeen olin hetken keikkatyöntekijänä erittäin kivassa paikassa, jossa olisinkin tykännyt olla mutta 3h ajomatka ei oikein napannut. Muuttoa mietin kyseiselle myös kyseiselle paikkakunnalle, jotta voisin jatkaa työskentelyä paikassa. Se ei vain sopinut, koska erityis lapselleni se olisi ollut liian rankkaa vaihtaa koulua ja kaikki kaveritkin siinä samassa olisi jääneet.
Olen valmistunut hyvin arvosanoin, olen todella iloinen ja sosiaalinen, puhelias ihminen ja minusta on myös harjoitteluissa pidetty ja olen saanut erittäin hyvää palautetta. Siksi kovastikin ihmettelen miksi töitä en ole saanut? Onko hakemukset sitten huonoja? Vai eikö työnantajat halua sellaista työntekijää, jolla ei ole kokemusta paljoa alalta? Sitä en osaa sanoa. Olen tasan kahdessa haastattelussa ollut tai päässyt ylipäätään. Hakijoita tuntuu olevan kuitenkin jonoksi asti, vaikka sanotaan, että työntekijöistä on hirveä pula.
Nyt sitten, kun tämä coronavirus jyllää niin on opiskelijoita jouduttu palkkaamaan töihin, koska hoitajista on pulaa. Entä me, jotka olemme jo valmistuneet? Miksi meitä ei oteta ensisijaisesti töihin? Kyllä herää hoitajana tässä tilanteessa niin paljon kysymyksiä.
Kuulen myös monesti sitä, että, jos hoitaja on työtön niin eihän hän ole voinut aktiivisesti hakea töitä. Aina on töitä tarjolla, jos vain on aktiivinen ja haluaa niitä töitä. Näin siis itsekin ajattelin myös. Mutta se ei minusta lainkaan enään ole totuus ja sen siis olen huomannut tässä omassa tilanteessa ollessani. Aktiivisesti ainakin omasta mielestäni olen hakenut töitä. Kuukaudessa olen n. 3-6 paikkaan hakenut se on mielestäni aika paljon. Tietysti voisi vieläkin enemmän hakea mutta valitettavasti ei ole tarjolla sen enempää.
Ehkä joskus minua tärppää, kun vain jatkan ahkerasti. Tai sitten alan miettimään kokonaan alan vaihtoa. Vaikka se olisi ikävää, koska koen hoitoalan olevan minun alani.
Hoitajat hoi, jotka olette työttömänä tai opiskelun jälkeen olleet pitkään miten olette saaneet sitten loppujen lopuksi niitä töitä? Tai oletteko juuri tämän samaisen asian takia vaihtaneet alaa?
Tsempataan toisiamme eikö.
Välillä tosiaan se epätoivo vain kieltämättä iskee vasten kasvoja. Koska palava halu olisi tehdä juuri sitä mitä rakastaa ja haluaa. Siksihän minä hoitajaksi itseni luinkin. Olen kyllä nauttinut sijaisäitinä olemisesta ja nautin edelleenkin kovasti mutta silti olisi kiva myös käydä ihan töissäkin tämän lisäksi.
No ehkä nyt sitten menen taas katsomaan josko niitä töitä löytyisi ja laitan hakemusta menemään. Niin kuin olen nyt kohta pari vuotta tehnytkin. Kiitos, olen avautunut! :)
var _TradeTrackerTagOptions = {
t: ’a’,
s: ’375269’,
chk: ’8b2912d800f005b05e03625415b02afb’,
overrideOptions: {}
};
(function() {var tt = document.createElement(’script’), s = document.getElementsByTagName(’script’)[0]; tt.setAttribute(’type’, ’text/javascript’); tt.setAttribute(’src’, (document.location.protocol == ’https:’ ? ’https’ : ’http’) + ’://tm.tradetracker.net/tag?t=’ + _TradeTrackerTagOptions.t + ’&s=’ + _TradeTrackerTagOptions.s + ’&chk=’ + _TradeTrackerTagOptions.chk); s.parentNode.insertBefore(tt, s);})();