Camps Bay
Päätin viettää lauantain rehellisesti turistina Hop On Hop Off -bussikierroksen muodossa. Yliopiston kampus, missä siis myös asun, sijaitsee sen verran kaukana keskustasta, että seikkailut jäävät hyvin pitkälti viikonloppuihin — varsinkin kun autottomana pitää a) turvautua julkiseen liikenteeseen b) turvautua julkiseen liikenteeseen turvalliseen vuorokaudenaikaan. Olen jonkin verran köpötellyt keskustassa ja Waterfrontissa (se pahin turistirysä) mutta yleiskuva Kapkaupungista on vähän hutera. Tämän korjaamiseen bussi on oikein mainio kulkuväline.
Kapkaupugin Hop On jne. toimii monista muista matkakohteesta tutulla kaavalla: ostetaan lippu ja bussi tiputtelee reitin varrella oleviin kohteisiin, joista bussiin pääsee kipuamaan takaisin ja jatkamaan seuraavaan kohteeseen. Varsinkin jos on kohteessa lyhyen aikaa eikä ole esim. aikaa haahuilla viittä kuukautta ympäri kylää, Hop On:eja ei kannata ohittaa. Halutessaan kyydissä voi myös kuunnella opastusta nauhalta, tosin mainittakoon että Kapkaupungin englanninkielinen opastus ei mikään kummoinen ollut, katselkaa ehkä mieluummin maisemia.
Kapissa kiertää neljä eri reittiä: punainen, keltainen, sininen ja liila. Punainen kiertää Pöytävuorta, ja kulkee mm. V.A. Waterfrontin, Pöytävuoren kaapelihissin ja Camps Bayn kautta, keltainen on lyhyempi keskustan tärkeimpien kohteiden kierros (mm. District Six -museo), sininen kiertää pidemmän kaavan kautta koko niemeä ja liila on ns. viinikierros, eli pysäkit ovat kolmella viinitilalla. Tällä kertaa tutustuin punaiseen ja keltaiseen reittiin, viinireitin ja sinisen jätin seuraavaan kertaan. Hintaa yhden päivän bussilipulle tulee 180 randia (kymmenisen euroa), kahden päivän lipun saa 240 randilla (14 euroa).
Pysähdyin reitillä pisemmäksi aikaa meren rannalle Camps Bay’hin, joka on rykelmäinen rantakylä Pöytävuoren ja Atlantin valtameren välissä. Alue on söpö ja trendikäs, ja kylämäisyydestä on pyritty pitää tiukasti kiinni: vaikka paikka on suosittu turistikohde, sieltä löytyy vain yksi hotelli, yksi ruokakauppa eikä esimerkiksi lainkaan viinakauppaa. Pääkadun varrelta löytyy ihania kuppiloita, ravintoloita ja kuulemma vilkas yöelämä.
Merivesi oli kylmää. KYLMÄÄ. Johtuen paikan sijainnista vuoren juurella, kesätuulet työntävät lämmintä pintavettä kauemmaksi merelle, talvella kuulemma merivesi käänteisesti lämpimämpää.
Merenrannan lisäksi Camps Bay’ssä ei ole varsinaisesti nähtävyyksiä mutta paikka on erinomainen haahuiluun! Alueen talot ovat kauniita (ja selvästi kuuluvat vähän varakkaammalle populalle). Hintataso kuppiloissa on vähän keskitasoa korkeampi, söin pääkadun varrella Tom Yum -keiton, hinnaksi tuli noin 110 randia (6,3 euroa). Näin sitä vain hintatasoon tottuu nopeasti. Lounas kuudella eurolla, mitä kiskurihintoja!
BE SHARK SMART — älä nyt herranjumala ui vedessä jossa on haita.
Turistina olosta puheenollen. Mulla on ongelma valokuvaamisen kanssa eli mua nolottaa aivan kauhiasti ottaa kuvia julkisilla paikoilla. Yritän ottaa turistikuvat mahdollisimman vaivihkaa, etteivät vain tajuaisi että olen turisti. Tästä johtuen mulla ei ole yleensä mistään valokuvia, yhdeksän kuukauden Skotlannin-asumisen jälkeen mulla on ehkä 40 valokuvaa, maksimissaan. Yritän opetella tästä eroon mutta vaikeaa se on.
Ympärillä: ei ketään.