absence

olen vähän odotellut reiden ilmoittavan että nonnii, mennääks taas, mutta ei se oikein ole. oikeastaanhan muutama lepopäivä tekee välillä ihan hyvää mutta kun olin niin vähän aikaa sitten kuitenkin kipeänä ja juuri pääsemässä hyvään reenivauhtiin niin tylsäähän tämä on. asiaa ei ehkä nyt hirveästi auttanut se, että meidän ikkunen pikkukissa kävi eilen steriloitavana ja sen kanssa piti sitten kontata lattialla, nousta ylös, kyykkyä, istahtaa, nousta ynnä muuta reisijumppaa, mikä ei ehkä tämmöselle kudosmössöiselle olisi kauhean hyvä ratkaisu. tänään olikin sitten lievää takapakkia havaittavissa ja heitin nyt ihan suosiolla hyvästit haaveille huomisista kutsuestekilpailuista. toisaalta olen myös ihan mielelläni kotona nyt kissan kanssa kun sillä on tötterön aiheuttamia hankaluuksia välillä. raasu.

no enikeis, merkkasin heiaheiaan sairauspäivät lauantaille asti ja koitan jos sunnuntaina voisi käydä edes coressa, jossa nyt ei tarvi reisiä sen enempää kuin matolle laskeutumiseen. vaikka ainahan sen huomaa miten paljon jotain lihasta käyttää kun siinä on jotain vikaa. aika paljon tarvii etureisiä elämässä. fyssari uhkasi että saattaa mennä parikin viikkoa että se on ihan täysin kunnossa, mutta niin kauaksi en ajatellut jäädä sohvaperunaksi.

ehkä naputtelen odotettavissa olevan yksinäisen illan ratoksi vähän luonnoksia tänne, kun on pari juttua mielen päällä. futislihoilla lienee nousubileet illalla, mikä on mulle yllättävän sama. oon ihan hyvä futisvaimo ja mua oikeesti kiinnostaa miten niillä menee, mutta kai mua enemmän kiinnostaa miten siinä cupin finaalissa käy kuin se että ensi kaudella tyypeillä on jotain koko suomen mittasia pelireissuja 😛

no ainakin saa huomenna pitsaa kun toisella on hirvee kapula. win!