kilpaa
noniin mä oon nyt pantannut tätä suurta kisatarinaa jo niin kauan että enhän mä enää muista mitä siellä tapahtui. lähtökohta oli nyt kuitenkin se, että hieman harkitsemattomasti ilmoittauduin harkkakisoihin armaalla vakioratsullani fabriiziolla. ohjelmana oli helppo b:0 enkä ollut sitä itse tainnut koskaan ratsastaa, koskapa mielikuvat oli jostain ihan toisesta ohjelmasta. beenollassa on keskiaskellajit, laukkavoltit ja peruutus, eli ei mitään erikoisia temppuja vaan perusratsastusta, eli juuri sitä tärkeintä osaamista. harkkakisat on juuri sitä miltä ne kuulostaakin, eli pääsee tuomarin silmäin alle saamaan kirjallista palautetta ilman mitään virallisuuden ahdistavuutta. eikä tarvinnut esim. lähteä kotitallilta pois nyt tässä tapauksessa.
verkassa babe urhea possu oli… sanotaanko haistanut että nyt on suuren urheilujuhlan tuoksua ja laittanut itseensä vähän sähköä. se on normaalisti aika hidas pohkeelle ja nopea kädelle, mutta nyt mentiinkin vähän toisinpäin: joka pohkeesta hirveä sähköloikka eteenpäin (kuljettaja ei ihan aina kerinnyt mukaan liikkeeseen) ja kuolainta vasten niska jäykkänä… aika siistiä. menin nyt sitten tekemään vaan parhaani että edes muistan sen ohjelman. noo, muistin kyllä ohjelman mutta unohdin että kannattaisi hengittää vähän. sen lisäksi että ponilla oli kiire, oli pilotillakin kauhea hätä päästä eteenpäin (vaikka mielestäni ratsastin tietysti hirmu rauhallisesti) eikä esim. alkutervehdykseen kumartuessani ollut ihan hevonen edes pysähtynyt vielä 😀 mitä jännitystä, en tunnusta. molemmat keskiravit meni aika huonosti, eka kuolainta vastustaen ja toinen vähän rikkoen laukalle. keskikäynti oli jännittynyttä (se on muutenkin vähän sipsuttelija käynnissä mutta sain nyt kai jonkun sortin yliastunnan edes vaikkakin tosiaan ehkä rentouden kustannuksella… eli just väärin), peruutus tuli pahasti sisäpohjetta vasten, laukkavoltit oli hätäisiä (en taaskaan hoksannut säätövaran laajuutta sinne alaspäin, mutta toisaalta se oli itsekin niin kiiruinen etten tiedä olisko tullutkaan vaikka olisin hoksannutkin) ja jälkimmäinen keskilaukka oli vähän jännäkakka. teistäkin löytyisi paikoitellen parantamisen varaa, mutta noin keskimäärin olin aika täsmällinen ja oli siellä hienouksiakin. laukannostot just eikä melkein ja muutenkin siirtymiset oli hyviä, paitsi ravista keskikäyntiin meni törkeän pitkäksi kun herran jarrut ei oikein toimineet totuttuun tapaan. oon tutkinut videopätkää hartaasti ja ihmetellyt sitä hätäisyyttä, että mistä se nyt herranen aika oikein tuli.
no mutta harjoituksesta oppii ja ensi kerralla hengitellään syvempään. hätäisen hevosen kanssa ja lievässä kisajännäyksessä taisin kyllä istua sitten vähän väärin (kun en ehtinyt mukaan), joten olinkin sitten kaksi viikkoa sen jälkeen aika lailla tuskaisen kipeä. siihen päälle sitten vielä muutamat flunssaoireet niin tässä nyt on vietelty sen jälkeen vähän hiljaiseloa liikuntarintamalla. nyt olisi tarkoitus tällä viikolla päästä takaisin elämänsyrjään kiinni, joten pidetään peukkuja että alkaisi edes nyt hyvin.
ja tosiaan olin viides siellä kisoissa, että huonomminkin olisi voinut mennä, ja piste-erot oli tosi pieniä että parilla syväänhegityksellä olisi jo nostettu sitäkin sijoitusta korkeammalle. ei ihan kauhean huono paluu ”kisa-areenoille” (muah) näin rikkinäiseltä henkilöltä, treenaamatta.
