vaihtoja ja ohimenoja
suuri kilparatsastajan urani sai jatkoa seurakisoissa pari viikkoa sitten. lähdin ratsastamaan fabriiiziolla b-merkkiä lähinnä tavoitteenani saada yksi tietty päänahka ja edes kohtalaisen epänolo sijoitus. molemmat tavoitteet täyttyi ja jälkeenpäin olen naureskellut sitä, miten paljon tyytyväisempi olin suoritukseen sijoituksen kuultuani kuin radalta poistuessani.
aiempien kokemusten perusteella osasin odottaa hevoselta oikeastaan ihan minkälaista käytöstä tahansa kisäpäivänä. lähinnä olin varma siitä, että ratsastettavuus on ihan erilainen kuin normitilanteessa ja satavarma siitä, että minkä tahansa mörkönä näkevä babe saisi vähintäänkin paskahalvauksen tuomaripöydästä. olin aika väärässä molemmissa – pohkeesta ei lennähdettykään tällä kertaa viisi metriä loikalla eteenpäin eikä tuomaripöydälle jaksettu muuta kuin kerran puhahtaa kummassakin kierroksessa.
en sitten ehkä osannut ihan ratsastaa hevosta tarpeeksi eteen, kun odotin toisenlaista käytöstä ja se jäi vähän tahmeaksi ja etupainoiseksi. tästä meni sitten pisteitä ihan reilusti. lisäksi laukkaosuuksiin tuli pari hienoa mokaa: ekalla laukkalävistäjällä (harjoituslaukassa) herra fabriiizio katsoi ohjelman selkeästi liian haasteettomaksi ja teki kauniin laukanvaihdon askelessa. ei ollut käynyt mielessäkään että se vaihtaisi, joten en osannut varautua ja ratsastin varmaan vähän jalat irti kulman jälkeen. hups vaan ja nelonen. päästelin sen lävistäjän menemään miten sattuu koska peli oli sen osalta jo menetetty ja keskityin sen jälkeiseen lyhyeen ravipätkään niin tiiviisti että ratsastaessani tosi hienoa pääty-ympyrän tietä hoksasin noin pisteessä I että niin joo muuten tässä kohdassa piti tulla toinen laukannosto….. joka sitten sattuneesta syystä nousi noin 5 metriä myöhässä, hehh ja taas putoili pisteitä. temponlisäys toisella lävistäjällä oli aika järkyttävä, paketti hajosi ihan täysin mutta eipä vaihtunut tällä kertaa. palautteessa toivottiin tehokkaampaa istuntaa ja vähemmän tahmeaa hevosta.
lopputuloksissa olin viides, hävisin neljännelle puoli pistettä ja kärkikolmikko olikin sitten vähän toista maata ammattilaisratsastajineen joten siihen olin ihan tyytyväinen vaikka suoritus nyt olikin vähän paikoitellen nolo. mutta sellasta se ratsastus on, tästä taas opitaan jotain ja ens kerralla tähdätään siihen harrastelijaosaston ykköspaikalle :D unelmahomma olisi kyllä, jos babelle saisi estepenkin tilalle koulusatulan, mutta koska en siihen voi vaikuttaa, vedellään penkitellen koululuokat läpi… ainakin tuo baines on ihanan pehmeä istua, ei oo kertaakaan tullut istuinluut kipeäksi sen kanssa.
joistain hovikuvaajani marin ottamista kisakuvista huomaa, miten mulla karkaa siirtymissä selkä notkolle eli unohdan kääntää lantion kunnolla vatsalihaksilla alle. lisäksi mun ranteiden ojennuksessa olisi paikoitellen vähän sanomista, olispa kiva tietää ratsastanko aina samalla lailla. olisi ihan hyvä päästä johonkin (istunta)valmennukseen lähitulevaisuudessa, mutta noilla mun lainaratsuilla taitaa olla ihan tarpeeksi tekemistä omistajiensakin kanssa valmentautuessa. sitä odotellessa pitää koittaa kiinnittää omaa ja muiden huomiota siihen, jos joku joskus muistaisi välillä huikata että ranne, lantio, hanskaaa!