kauden avaus

se on syksy sitten kun saa äheltää saappaat jalkaan ja kiivetä fabriiizion selkään kauden ensimmäiselle ratsastustunnille. polttiaiset syö otsaan tarkan kypäränrajan ja kentänpinnasta nostattaa pölyä viisi muutakin ratsukkoa. eli juuri ne parhaat emännät, joiden kanssa ollaan ratsastettu kerran viikossa jo nelisen vuotta ja joita ilman ei kaikuisi puoli kaupunkia röhönaurusta. parasta seuraa, hyvää opetusta ja ihanat pounit, kyllä kelpaa.

lähtökohtaisesti pelotti ihan pirusti mennä sinne kaikkien muiden sekaan väistelemään hevosia ja tekemään jotain ennaltamäärättyä harjoitusta jostain tarkoista kohdista, kun tähän mennessä toipilaana olen köpötellyt yksin omalla kentällä omana herranani tai kaksin pilatestunnilla, jossa joku neuvoo melkein askel askeleelta mitä lihasta milloinkin pitäisi käyttää että pysyisi oikeassa asennossa. lisäksi sairastuin vielä edeltävänä viikonloppuna flunssaan, mistä huolimatta tunnille oli päästävä ettei mene kahden viikon jänäkakailu ihan hukkaan.

päivän harjoituksina pohkeenväistöt kaarevalla uralla ja vastalaukka.

väistöjen vikalista:

• ulkolavan hallinta, eli suomeksi myös oman ulkokyljen hallinta.
• sisäkäsi vasemmassa kierroksessa, ei auta ainakaan sitä ulkolapaa jos jää vetämään sisältä yhtään. niin luulin jo oppineeni jotain siitä vetämättömyydestä mutta aina sitä oppii ettei olekaan oppinut. jee.
• pounin saaminen rehellisesti isoille ristiaskelille eikä vaan karkaamaan eteenpäin, missä auttaisi jos osaisi käyttää myös ulkopohjetta ja mieluusti oikeassa kohdassa ja huolehtia suoruudesta ulko-ohjalla jolloin ehkä kenties saisi hallittua myös vauhtia vähän paremmin.

vastalaukkojen vikalista:

• vasemmassa kierroksessa oikeassa laukassa takajalkojen saaminen yhtä suurelle uralle, eli laukan ulkopohkeen/ kierroksen sisäpohkeen tehostaminen.
• oikeassa kierroksessa vasemman laukan nosto. siis edes se nosto. ja sen jälkeen kaikki. ei elämä kuinka vaikiaa voi olla. päivän sana tältä osin matkustus eikä ratsastus, pitää varmaan vähän opetella tätä hommaa.

kokonaisuudessaan kuitenkin positiivinen tunti: kerkesin keskittyä tosi paljon omaan lantioon ja sen oikeaan asentoon ja liikkeeseen eikä sattunut kertaakaan. toki tiesin jo lähtiessä että nyt on hyvä lantiopäivä eikä si-nivel tainnut olla tällä kertaa kovin pahasti miten sattuu. ravissa muistin suhtautua joka askeleeseen lantionkääntönä ja se onkin tällä isolla tyypillä helppoa, kun askelia on suhteessa matkaan vähemmän kuin esim. töppöjalkaisemmalla mussukalla. tuntuma oli tasainen ja poni läpi niskasta ja takajalat reilusti töissä. pystyin reagoimaan nopeasti sen tekemisiin ja tuntui oikein kouluratsukolta valtaosan ajasta. paljon saisi treenata vielä lonkan aukikiertoa, että saisin hitaallakin hevosella pidettyä jalan pitkänä ja nopeana ja lisäksi sain palautetta lievästä etukenoisuudesta siirtymissä, mutta pidän sitä kehitysvaiheena ja tietysti korjaan sitä pois mutta ihan rehellisesti etukenoisuus on mun vammoille parempi vaihtoehto kuin yliojennus joten en osaa näin kuntoutujan näkökulmasta pitää sitä ihan niin pahana kuin pitäisin kouluratsastajana.

hyvin alkoi kausi tältä osin, mutta siitä tähän asti onkin vietetty sitten sängynpohjalla, aina yhtä viisas kun olen ja lähden hyppelemään kipeänä jonnekin heppailemaan. nyt yritän olla ärsyttämättä taudinjämiä enää yh-tään, jos vaikka ihan oikeasti paranisi lähitulevaisuudessa ja saisi tännekin jotain materiaalia kun piti välttämättä joku ihme urheilu-related blogi mennä tekemään :D