jalat auki ja avoja
lähdin eilen fabriiizion kanssa kouluratsastustreeneihin täynnä päättäväisyyttä. missiona oli a) saada omat koivet aukikiertoon ja b) pounin koivet vilkkumaan mahanalustassa vähän vilkkaammin. oon nyt havainnut tällaisen maailman yksinkertaisimman asian, joskushan näitä valaistuksia pitää tulla typeristäkin jutuista, mutta siis kun estetunneille lähden aina sillä asenteella että nyt eteenpäin eikä kysellä, niin yllättäen hevonen toimii kuin ajatus. kun taas koulupuolella oon tyytynyt ihan liian heikkoon eteenpäinpyrkimykseen, eikä kukaan ole juuri käskenyt enempääkään vaatia, niin sitten jää selkä tyhjäksi ja tassut tahmaisiksi. se on kuitenkin iso hevonen ja sille nuo temmot on ollut lähinnä lönköttelyä, vaikka tavallaan mennäänkin eteenpäin kohtuullista vauhtia. asioita, jotka tiedän enemmän kuin hyvin, mutta jotka on välillä näköjään ajateltava uudelleen ja koettava valaistuksia.
ja tää aukikiertoasia myös tietysti vaikuttaa siihen eteenpäinpyrkimykseen, eihän se hevonen pääse käyttämään lapojaan saati selkäänsä kunnolla jos yksi nakottaa siellä polviensa varassa. ja kun istun oikein ja käytän vatsiksia, pounikin käyttää vatsiksia, nostaa selkänsä ja kerta kaikkiaan vaan toimii. liian yksinkertaista, mutta piti tää asia mulle selvittää jotain ihan muuta kautta.
no enihuu, reidet levällään ja hevoisen vatsanalus jalkoja täynnä harrastettiin avotaivutuksia ravissa ja laukassa. ravissa ensin pituushalkaisijalla ilman seinän tukea ja myöhemmin laukassa pääty-ympyrällä. ravissa olin oikein tyytyväinen molempiin suuntiin, varsinkin oikealle aloitus oli maailman helpointa. sitten halkaisijan jatkuessa kävi kyllä ilmi ettei mun ulkotuki tainnut riittää, kun poni lähti ehkä aavistuksen harhailemaan reitiltä ja loppuosassa jouduin korjata säkää sisemmäs ja siinä johtavan-myötäävän oikean käden kanssa oli vaikea säilyttää kuitenkin kunnollinen kyynärpääkulma. vasen kierros on urhealle babe-possulleni jäykempi ja jouduin pari kertaa toteamaan, että ulkolapa se vaan pullahtaa, ennenkuin hoksasin ottaa ihan tosissaan napakan tuen ulko-ohjasta ja ajatella ikään kuin vähän asettaa jopa ennen tehtävää ulospäin ennenkuin käännän avoon, jolloin sain ulkolavan hallintaan ja jalat kolmelle uralle sellaisen 600-kiloisen banaanin sijaan.
laukka-avojahan ei tehdä missään kisaohjelmassa, mutta hyvänä jumppana harjoiteltiin vähän niitäkin. ajatuksena oli siis siirtää etuosaa vähän ympyrän uran sisäpuolelle ja säilyttää taivutus muutaman askelen ajan, suoristaa ja jatkaa eteenpäin. en oikein uskonut etukäteen että saan vaikutettua tarpeeksi, koska baben laukka on aikamoisen suuri ja usein pelkkä mukana pysytteleminen vaatii paljon töitä. nyt oli kuitenkin hyvä meininki ja oikeat lihakset molemmilla käytössä, minkä huomasi tosi hyvin laukassa, kun liike suuntautui paremmin eteen ja ylös kuin maata kohden. oikeassa kierroksessa sisäkäden nopeus oli vähän hakusessa, kun yhtään ei saisi kuitenkaan jäädä vetämään sisälapaa lukkoon tai laukka sammuu. vasemmalle meni yllättäen vielä paremmin, jäi hyvä mieli ja saatiin paljon kehuja tästä oivalluksesta.
oivallusta pitäisi nyt hyväksikäyttää valkoisissa housuissa vappuaattona ja sitten koko kisatällingissä helatorstaina. pitää varmaan vetää joku nesteenpoisto-/puhdistuskuuri ennen kisoja, että saan suuremmalla todennäköisyydellä saappaat jalkaan. tällä hetkellä joka toinen päivä menee kyselemättä ja joka toinen päivä ei tarvi edes ajatella. toisaalta mä kyllä just söin kälyn leipoman munkin, että syitä lienee monia…