punnerrustreenit

Meillä oli eilen punnerrustreenit. Oon menossa Fabebabella seurakisoihin lauantaina ja pääsin nyt viimeistä kertaa treenaamaan sillä ennen kisoja. Sillä on kyljissä herkkä iho joka joskus ärtyy kannusten käytöstä joten kannukset jäivät penkille. Ja kannusten myötä eteenpäinpyrkimys ja pohjeapujen kunnioitus, se on tylsä piirre hevosessa mutta valitettava tosiasia tällä tyypillä. Ilman kannuksia se ei liiku ja keksii vielä normaaliakin enemmän kaikkea kyttäiltävää ja siellä selässä ei voi kuin ihmetellä että eikö sitä energiaa voisi käyttää vaikka juoksemiseen eikä sivuloikkiin.

No miltäs nyt sitten tuntuu mennä sinne kisoihin? No aika lannistunut meininki, mutta se nyt ei taida olla mitään uutta. Tossa urheassa possussa on sellainen piirre, ettei ikinä oikein tiedä, miten se kisatilanteessa käyttäytyy. Sen takia on vähän vaikea tavallaan ennakkoon valmistautua, pitää mennä tosi hetkessä ja odottaa ihan mitä vaan. Kun se ei ole mun oma, en voi myöskään vaikuttaa miten sillä edellisinä päivinä mennään mutta tavallaan oon ihan luottavainen siihen että tästäkin selvitään aika hyvillä prosenteilla. Haluaisin vaan saada merkkisuorituksen ja sen missaamiseen saa jo mennä takajaloilla puolet radasta että eiköhän me klaarata tämä.

Sitten mä vielä innostuin vähän siinä kisakutsun äärellä ja änkesin itseni mukaan myös yhteen esteluokkaan. Pikaisten neuvottelujen jälkeen päädyimme mun ratsiopen kanssa siihen, että lainaan häneltä sellaista puoliveriruunaa, joka on kyllä mulle jostain entisestä elämästä tuttu mutta jonka selässä oon tainnut istua viimeksi joskus 2,5 vuotta sitten. No lahjattomathan harjoittelee, hyvähän se on suorilta lähteä ysikymppiin. Hevonen on kyllä takuuvarmasti hyvä, itsestä en tiedä 😀 Luvassa on siis pitkä päivä kisapaikalla kahden hevosen kanssa pompahdellen mutta jos nyt tän kerran.

Muuten oonkin tässä saanut ratsastella ihan kyllin. Tänään pidin lepopäivän ja toivon että sillä ostin vähän suorituskykyä loppuviikon treeneihin ja tallivuoroihin. Voin Tyynen kanssa harjoitella vähän sitä kouluohjelmaa vaikka se jääkin kotiin kisapäivänä, mutta on sekin sentään jotain. Tyynen kanssa on ollut tosi kiva nyt kopsutella ja sain omistajaltakin vallan kiitollista palautetta. Onhan se vähä niinkun kotiinsa palais kun entisen omansa selkään kiipeää, ehtii korjata reitin pohkeella refleksinä ennen kuin edes ajattelee mitä tekee jne. Mulla on nyt ollut tavoitteena saada sitä vähän polkemaan paremmin, se kun jää helposti vähän maahan kiinni vaikka eteneekin ihan ok. Kunnolla eteen ja selkä ylös niin tuntuu ainakin vähän ilmavammalta. Yksinhän siellä kentällä pääasiassa touhutaan niin pitää luottaa arschtuntumaan. Tyyne on kyllä superheppa, se niin yrittää parhaansa. Pikkuheppa 🙂

Ja nyt vaaka-asentoon sohvalle, koneella jumittaminen ei välttämättä edistä mun suorituskyvyn ylläpitoteemaa tänään! Heppailutunnelmissa palataan varmaan piakkoin.