cross web girders
oli pakko katsoa sanakirjasta kaikista hauskin vastine sanalle ristikko! olin nimittäin estetunnilla ekaa kertaa noin vuoteen ja vähän etukäteen hirvitti että mitenhän se semmonen tasapainojuttu, ja kun alla oli kuitenkin semmonen estehevosehko fabriiizio, niin odotettavissa oli kohtalaisia koikkaloikkia.
ihan ensimmäisenä ennen mitään esteharjoituksia ystäväni fabebabe kuitenkin tuumasi että tiipaistaanpa tolle hanskalle yksi reisivamma ja huitaisi takasella vähän turhan laajan ötökänhätistyskaaren kuskin säätäessä vielä maasta käsin jalustinhihnoja. siinä sitten puhaltelin hetkisen kun tallikaveri piteli ponia ohjista, laskeskelin että olisikohan nyt järkevintä hakeutua kylmäpakkauksen ja särkylääkepurkin ääreen vai kenties hypätä hevosen selkään. luonnollisesti ynnäilyjen summa oli se että vain lievästi irvistellen joka kevennysaskeleella tämä viisas naishenkilö sitten kuitenkin harrasti vähän esteratsastusta. osaksi siksi että oon nyt vaan niin typerä mutta aika lailla myös siksi että en halunnut antaa säikähdykselle valtaa kun nyt tiesin ettei mitään ollut murtunut tms.
mutta se oli kivaa! siis jos ei lasketa sitä että aika paljon tarvitaan etureisiä esim. keventämiseen ja kevyessä/ esteistunnassa ratsastamiseen. harjoitukset oli tosi hauskoja ja piti oikeasti ratsastaa eikä auttanut heittäytyä matkustajaksi ja antaa hevosen hoitaa loput. mietinkin siinä verkan aikana, että esteratsastuksessa taitaa olla vähän niin että siellä enemmän ratsastusta on enemmän, kun koulupuolella on toisin päin. vaikka liika nyt on tietysti liikaa, eli sopivasti on hyvä 😀
teemana oli siirtymisten kautta ihan rehellinen hevosen hallinta. verkassa tehtiin ympyröillä puomien ylityksiä aina eri ohjeiden mukaan: välillä ulkoreunalta, välillä sisäreunalta jne mutta myös askellajeja vaihdellen: kaksi puomia ravissa ja kolmas käynnissä tai kaksi käynnissä ja kolmas ravissa tai kaksi laukassa ja kolmas ravissa jne. tosi hyvää herkistelytreeniä! yleensä melko tahmatassuinen fabriizio oli hyvin säpäkkä (oletettavasti ennemmin niiden ötököiden ärsyttävyyden kuin innostavan pilotin vuoksi) ja siirtymisissä oli kivasti terävyyttä. pyrin esteverkassakin vaatimaan hevoselta jonkinlaista peräänantoa ja tietenkin kuuliaisuutta, mun mielestä puomien ylittäminen ei ole tekosyy kulkea selkä notkolla ja turpa taivaissa, joten välillä piti vähän jumpata että sisäpohje menisi läpi ja opekin painotti ihailtavasti ulkoapujen käyttöä kaikille! tosi hyvä! koska oikeasti ilman ulkoapuja ei voi hallita hevosta kunnolla.
varsinaisissa esteharjoituksissa mentiin 5-6 askeleen suhteutettua väliä mutta niillä askelilla ei nyt ollut kauheasti merkitystä, sillä tehtävänä oli taas hallita askellajeja. lähestyä piti vuoroin ravissa ja laukassa, mutta jujuna oli se, että esteiden välissä oli pystyttävä vaihtamaan askellajia. jos ekalle tultiin laukassa, kakkoselle oli ehdittävä jarruttaa raviin jne. esteinä taisi koko harjoituksen ajan olla kasvavia ristikoita, ihan kiva ekalle estetunnille ettei vedetä heti jotain pelottavia pystyjä. tämä kyseinen opettaja ei kuitenkaan harrasta mitään 30 cm ristikoita, että kyllä siinä sai esteistuntaa treenata heti alkuun. lopuksi lähestyttiin laukassa, siirryttiin välissä raviin ja nostettiin uusi terävä laukka ennen kakkosta. kivaa!
itse en meinannut alkuun ollenkaan tajuta, miten paljon pystyn oikeasti säätelemään laukan pituutta. tuun mielestäni pientä laukkaa ykköselle, fabriizio vetäsee kolmen metrin loikan ja sitten ravisiirtymälle jääkin vastaavasti ihan liian vähän aikaa. vasta kun istuin alas perusistuntaan ja ihan tosissaan pidin edestä enkä vain näön vuoksi, hoksasin miten pieneksi laukan voikin saada tuolla muhkeallakin ponilla. jalat kiinni ja ohjat kädessä alkoi oikeasti pikkuhiljaa tuntua siltä että teeman mukaisesti hallitsen hevosen kunnolla. vaikeaa oli myös ihan oikeasti ratsastaa sinne kakkosen juureen asti, kun automaattihyppääjiin ehkä hieman tottuneena olen tavallisesti saanut aina jättää sen viimeisen muutaman metrin hevosen huoleksi. fabriiziolla se ei käy. tai käy jos tykkää hypätä sieltä neljän metrin päästä. kädet ja jalat töissä ja peppu penkissä ponnistukseen asti, niin kummasti tulee hienoa settiä.
olin tosi tyytyväinen harjoituksiin, tuli sellainen olo taas että ehkä ei nyt ihan tarvi mennä pyyhkimään kaikkia ratsastaja-sanoja omista henkilökuvauksistaan pois. tuli kokeiltua königsin estesaappaitakin ekaa kertaa esteillä ja ai että ne on ihanat :D täydellisen pituiset kun ei paina polvitaipeeseen, mutta tulee kuitenkin ylös asti eikä vanhojen estesaappaiden tapaan jonnekin pohkeen leveimmälle kohdalle… hyvät derbyt on!
reisi vaivasi lähtiessä sen verran että piti pyytää naapuriboksista apua suojien riisumiseen ja kotona olikin sitten aika mielenkiintoista… onneksi täällä asuu myös yksi jalkapalloilija, joka nyt ensinnäkään ei vetänyt pultteja siitä että pikkuvaimo tulee kavionjälki koivessa kotiin ja toiseksi on nähnyt yhden tai kaksi jalkavammaa niin että osasi suhtautua sopivan mutta ei liian vakavasti aiheeseen ja kolmanneksi auttoi multa vaatteet pois päältä, kun en päässyt ylös enkä alas, enkä ainakaan suihkuun kun meillä on amme… pelkkä sohvalle istuminen vaati minuutin venkslaamisen että miten se onnistuu kun pelkkä jalan koukistaminen toi jo hien pintaan. onneksi kipulääke ja kylmäpakkaus auttoi vielä myöhemminkin sen verran että aamulla nesteturbo oli jo vähän parempi ja pääsin yksin sängystä. nyt ei kuitenkaan tarvi hetkeen miettiä mitään jumppaamista ja saa nyt katsoa tuleeko lähdettyä viikonloppuna harrastamaan lisää esteratsastusta. fiksuinta olisi nyt ehkä vaan keskittyä kynsien lakkaamiseen ja siivoamiseen mutta jääräpäänä en lupaa mitään.