korjaillaan

kärsin päivää vaille kolme viikkoa lonkankoukistajan kanssa kunnes sain aikaiseksi soittaa fysioterapeutille. päivää myöhemmin tasan kolmen viikon kohdalla pääsin manipuloitavaksi ja sattuipa sopivasti niin että tuo ihana mies oli juuri käynyt aiheeseen liittyvässä koulutuksessa ja pääsi nyt sitten testaamaan meikäläiseen uusia tekniikoita. ei sieltä muuta löytynyt kuin viulunkieliefekti, oletetun tulehduksen sain taltutettua buranalla sitä ennen. oon aika varma siitä tulehduksesta koska viikon kuurin jälkeen esteratsastus ei aiheuttanut suurempia tuntemuksia mutta sitä ennen seurauksena oli silkkaa kuolemaa.

puolen tunnin käsittelyllä nyt ei ihmeitä saanut aikaan mutta pystyn tällä hetkellä jo nousemaan tuolilta ilman mummoisaa kyyryssäkävelyefektiä joten oletettavasti nyt lääkkeeksi vaan ahkeraa venyttelyä jos sen saisi vaikka antamaan kunnolla periksi. toivon että tästä episodista alkaisi hoitavilla osapuolilla myös raksuttaa että se lonkankoukistaja, josta olen puhunut kohta vuoden, saattaisi olla jotakuinkin merkittävä osallinen ja huomionarvoinen tekijä lantion ongelmissa, kun se reagoi näin vahvasti pyllerön vahvistamiseen.

oireilu ei ole hävinnyt täysin mutta nyt saan jo paremmin tehtyä aukikiertoharjoituksia, jotka olivat pahimmassa koukistajakuolemavaiheessa ihan mahdottomia. auttamatta tämä uusin vaiva hidastaa edistystä muutamalla viikolla, mutta koitetaan reenata jatkossa ahkerasti, eipä siinä muutakaan voi.

toiveissa olisi rakentaa mahdollisimman hepakas kesä, niinkuin silloin joskus. täytyy vähän tunnustella kroppaa että mitä se milloinkin tuumaa, mutta kaiken järjen mukaan voisin koittaa ratsastella nyt pari-kolme kertaa viikossa jos vaan saan aikaiseksi. välillä kivojakin asioita on vaikea sopia, kun jää jahkaamaan eikun jookun mitäs jos ja oivoi. kokeilemallahan se selviäisi! parastahan se olisi kun olisi heppaheppa kesäkesä!

niinku suunnilleen näin 🙂