koukkuja
joskos tekisi tällaisen pikaisen vammapäivityksen.
mullehan ollaan ruvettu rakentamaan uusia pyllylihaksia tässä jos vaikka vääränlaisuus vähenisi ja oikeanlaisuus lisääntyisi. oletan että yhdistelmäseurauksena muuttuvasta lantionseudusta ja noissa isoissa pikkukisoissa kohtaamastani kaatosateesta ja sen jälkeisestä koko päivän kestäneestä kylmännihkeästä olotilasta mun lonkankoukistaja on ollut nyt kaksi viikkoa enemmän tai vähemmän rikki.
tai en tiedä miten pahasti rikki, mutta kipeä ainakin. veikkaan että se on hämmentynyt muuttuvasta ympäristöstään (kai siellä jotain tapahtuu kun kuntoutetaan) ja sitten mahtollisesti tulehtunut. ratsastus ärsyttää sen aivan hengiltä, ja yleensä ottaen kaikki istuminen normaalissa asennossa, jossa reiden ja vatsan välissä on suorahko kulma (+/- 90 astetta), aiheuttaa ihan ärkeleenmoisen kipeän jäykkyystilan. lämmetessä kipu häviää mutta tulee myöhemmin kahta kauheampana takaisin. eli liikunta ei välttämättä satu kovin kauaa mutta liikunnan jälkeinen elämä kyllä. aukikierto on asennosta riippuen joko mahdotonta tai vain kivuliasta, mikä on sinänsä mukavaa kun mun kuntoutuksessa oleellinen osa on aukikierron treenaamisessa.
lääkkeenä mä nyt yritän olla ärsyttämättä sitä. jätän ratsastukset nyt tältä viikolta ainakin pois ja yritän olla istumatta liian ryhdikkäänä. mikäs tässä sohvalla on läppärin kanssa valuessa. vedän buranaa ja panadolia sopivana lääketurvallisena koktailina ja siitä onkin tuntunut olevan jonkin verran apua (tulehduskipulääke saattaa toki auttaa oletettuun tulehdukseen), ainakin hetkittäin elämä on astetta helpompaa.
se on kyllä jännä juttu että vaikka olisi kaksi viikkoa rotunut samaa ongelmaa vaikkapa joka kerta kun nousee istuma-asennosta, ja istumatyöläisenä teen sitä kuitenkin aika paljon, ei sitä vieläkään muista joka kerta varoa. tuntee itsensä aika fiksuksi kun koukistaja rouskahtaa ja itse taittuu nopsaan takaisin kulmaan ja siitä vähitellen askel askeleelta ojentautuu, eihän sitä rouskahdusta olekaan koettu vielä kuin vasta ehkä muutaman sata kertaa.
ja ei, en ole saanut mitään virallista diagnoosia tähän mistään, koska kokemus on osoittanut että sellaisen saaminen on aika epätodennäköistä. voisin soittaa hoitaville osapuolille ja kysyä puhelindiagnoosia mutta todennäköisesti en pääse fyysiseen käsittelyyn kuitenkaan ennen seuraavaa varattua aikaa, poliklinikalla ei hirveesti taida olla noita akuuttiaikoja ja päivystyksestä saisi todennäköisesti buranareseptejä. ja laskun. voisi kai sitä silti soittaa ja edes tiedottaa että tällainen oire on ilmestynyt, tietäisivät miettiä sitä keskenään ennen seuraavaa kontrollia.
vaikea tuntuu olevan pysyä ehjänä. yhtä kohtaa korjataan niin toinen paukahtaa, mutta en mä tällä kertaa ole kovin epätoivoinen tai pahemmin hajalla aiheesta päänsisäisesti. mutta kyllähän se vähän syö, kun vaihteeksi on lomalla enemmistä liikunnoista ja kun musta olisi niin kovasti kiva mennä kesäurheilemaan hevosten kanssa eikä mua hirveesti haittaisi polttaa vähän rasvaakaan välillä. ehkä mä lakkaan vaan kynsiä, kai sekin vähän kaunistaa.