kun selässä tapahtuu ketjureaktio

Mun selällä on tällä hetkellä menossa sellainen vaihe, että suorastaan kuulen, kuinka nikamat keskustelevat keskenään: Jos sie kääntyisit tuohon suuntaan, jookopliiiiis, niin mie voisin kääntyä tuohon toiseen suuntaan ja mie niiiin haluisin! Sitten tuo kolmas voi sojottaa tohon suuntaan myös ja loput saa tehdä mitä lystää.

Tunsin kyllä, kun torstaina lannerangassa tapahtui jotain. Joku meni vinoon. Sitten sitä aristi ja koitin hoitaa sitä rullailemalla (naks niks naks) ja roikkumalla tangossa (lumps). Ja sitten tuntuikin aivan hyvältä ja olin tyytyväinen itsehoitooni. No okei kyllä sitä vähän alkoi taas aristaa myöhemmin, mutta ei pahasti. Joten päätin lähteä ratsastamaan illalla. En osannut istua satulassa ollenkaan. Tunsin, kuinka lantion luut vääntävät ihan miten sattuu (ja muuten sattuu erikoisiin paikkoihin) enkä pysynyt istuinluideni päällä keskellä hevosta yhtään. Huomasin joka kolmannella askeleella liukuneeni 20 cm suuntaan x tai y. Lisäksi kuulemma selkäni oli notkolla kuin riippumatto ja kylkien pituudet oli mitä sattuu.

p9292777.jpg

Ei mennyt ihan putkeen. Laukkaympyrällä istuin oikeassa kierroksessa huomattavan oikealle asettuneena mutta vasemmalle rintamasuunta tahtoi jäädä edelleen oikealle. Aloin jo epäillä uskollisten sametti-tuffridereideni menettäneen paikkojensa pitävyyden liukuessani satulassa sinne, tänne ja tuonne. Mutta kai se nyt oli kaikille selvää että jotain on vinossa, kun koko istunta hajoaa käsiin aivan yhtäkkiä. Mielestäni vedin häntää koipien väliin ja palautetta tulee pelkästä notkoselästä, mukavaa tämä vartalonhallinta.

Päätin sitten siinä paikassa loppukäyntien aikana etten kiipeä hevosen selkään ennen jäsenkorjaajaa. Kuvittelin sen olevan nyt tulevana perjantaina, mutta asiaa tiedusteltuani jouduin pettymään kun se onkin vasta 15. päivä! Eli kolme viikkoa ihan totaalisen mutkalla! Lisäksi oireileva ranka otti mukaan myös rintarangan, johon kehitin perjantain aikana niin kammottavan fasettilukon, ettei missään asennossa ollut hyvä. Fasettilukko veti mukanaan oikean puolen selkälihakset taas kerran mahtavaan kramppiin, jonka seurauksena oikean käden käyttöaste rajoittui ehkä puoleen normaalista, koska se ei liikkunut ääriasentoihin päinkään. Sain fasettilukon jotenkin vahingossa aukeamaan lopulta, mutta kramppi jäi. Nyt vähitellen sekin alkaa helpottaa eikä lihas tunnu enää kuumalta ja tulehtuneelta, joten taidan varata ajan fyssarille, joka saa ronkkia selkäosastoa kaikella asiantuntijuudellaan. Lanneosastolle se harvemmin pystyy mitään tekemään, mutta jos saisi edes oiretta vähän helpotettua syyn hoitamista odotellessa.

Kävin eilen reippaalla kävelyllä ja kiinnitin huomiota siihen, että selän notko on kyllä olemassa muutenkin kuin ratsastaessa. Lisäksi jalat tuntuu ihan eripituisilta ja toisen liike tuntuu paljon rajoittuneemmalta kuin toisen. Mielenkiintoista. Vähän pelottaa että mitä muuta tässä vielä ehtii kehittää sitä viidettätoista päivää odottaessa. Mutta ilmoitin jo talli-ihmisille että ratsastus on nyt jäähyllä hetken, koska ihan turha sinne on mennä vinossa istumaan ja antamaan hevoselle ristiriitaisia ohjeita. Samaten salille lienee turha änkeä, mutta kävelylenkkejä varmaan voin tehdä vinonakin, ei huvita ihan paikoilleenkaan jäädä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *