… or can i?
No kyllähän mä tiesin että tuo hehkutus tulee vielä ja purasee pepusta. Siis että mähän pystyn tähän ja woop woop. Kävin sunnuntaina pyöräyttämässä Mussukkaa kentällä ilman satulaa ja sitten onkin tässä pari päivää pidetty ihan vaan lepotaukoa kun tuntuu että jotain on vintturassa. Maanantaina kinnasi SI:stä pakaran ja takareiden kautta sääreen asti, nyt on jo vähän helpompi elämä mutta saattaa olla että vielä lepuutellaan koska huomenna pitäisi taas ratsastaa ja se on kuitenkin juttu nro yksi.
Siis MuusiMussukkainen oli aika ihana, ei jännitellyt liikoja tai muuta, mutta ravissa en vaan kerta kaikkiaan löytänyt sellasta lötköpötkömeininkiä. Eli poni tikkasi eteenpäin mahanalus jalkoja täynnä ja kuski hönkii että eeeeei ooooo kiiiire woooou. Puolipidäte puolipidäte PIDÄTE kuunteletkos woooou tikitikitiki. Se ei vaikuttanut siltä että iik mitä mun pitää tehdä juoksen karkuun vaan ihan vaan siltä että kuulkaa minä olen Vieskeristä mun geenit käskee juosta täysillä. Vattalihastreeni to the max sille selässä istujalle ainakin, huh. No koska ravi tuntui hankalalta niin tehtiin sitten käynnissä aika paljon asioita. Siirtymisiä, venyttelyitä, väistöjä. Otettiin reippaat laukkapätkätkin molempiin suuntiin ja herra oli niin herttanen että olisin voinut vaan istua siellä ja kuvitella olevani joku pony express -kuski preerialla. Siirtymät alaspäin niinku oppikirjasta ja lötköpötköä piisasi. Harmi vaan kun ei voinut koko ajan tehdä siirtymiä laukasta alaspäin lötköpötkön toivossa.
Mutta luultavasti se not-sou-lötkö ravi sitten aiheutti tonne lantioon jotain vinoumia kun siellä pompahtelin ja koitin keksiä että mites Aira ne takareidet nyt menikään ja wooou.
Tai sitten kun siihen päälle mentiin kyyläämään Kimmon valmennusta ja kylmettämään lihaksia (oli kyllä teknistä päällä mutta ei sekään nyt mikään ihmelääke ole) maneesiin. Sain ihan hiiveesti kaikkia ajatuksia päähän sieltä käsien käytöstä (lue: käyttämättä jättämisestä) enkä millään olisi malttanut odottaa neljää päivää että pääsen niitä testaamaan toden teolla. Mutta kyllä mä huomenna sitten otan kahvasta kiinni ja tunnustelen asiaa. Voisin ehkä koittaa vähän joogailla illemmalla jos saisi yhtään tuntumaa että mikä tuolla nyt törröttää väärään suuntaan. Ristiluu varmaan, mikäs muukaan. Ei nyt vaan olisi hirveesti rahaa hypätä joka viikko jossain oiottavana niin olisi kiva jos sais sitä jotenkin toiminnallisesti haluamaan suuntautua oikein. No eihän sitä saa, mutta voihan sitä yrittää.
Miksei mulla oo kuvia ikinä mistään? Muusi on niin ihana punainen pouni että siitäkin pitäs olla vähän materiaalia täällä. Varastan tän röyhkeästi Tinnulta, haha.
Torkkuvalta näyttävän ponin taustalla myös ikkupikkusen Jadan pärstävärkki ♥