Kesämoodista syysversioon on siirrytty. Loppukesä meni helteiden ja ukkosten seassa loikkiessa ja yrittäessä löytää sopivia ratsastusaikoja ettei saa joko lämpöhalvausta tai salamaa päähän. Yleensä kävi niin, että juuri kun sai sujahdettua Pikeureihin, kuului taivaalta jyrinä ja lopulta treenit jäi väliin. Ei mua sade haittaa, mutta ukot ei inspiroi ulkoilemaan. Vaan toisaalta, eipä noita kisoja sitten ole päässyt siunaantumaan kun kaikki on peruttu tai siirretty, niin vähän on ehkä tavoitteellisuusmotivaattori ollut hukassa. Eihän treeni ikinä hukkaan mene, mutta kyllä se vähän syö, kun suunnitelmat menee mönkään. 

No syksyllä on vielä kisoja jäljellä, ainakin olisi tarkoitus pari aluestarttia nyt vielä saada meriittilistalle. Valmennuksissa on keskitytty kokoamiseen ja vielä haluaisin lisäyksiä käydä läpi kunnolla. Kun tiedän kyllä kaikki oikeat periaatteet, mutta jotenkin se toteutus ei vaan aina natsaa. Tiedän, että ajattelen ihan liikaa ja ratsastan ihan liikaa. Pitäisi vaan päästää hevonen liikkumaan, mutta kun esim. keskiravi on usein rikkoutunut laukalle niin päähän iskeytyy apuamitäteen-moodi, heitän ohjat pois kädestä ja sitten ihmettelen että mites toi poni on vähän etupainoisen oloinen. Kokoaminen sen sijaan sujuu vallan mallikkaasti, kun mulle tässä vaiheessa elämää kerrottiin että Sipe pitää viritellä hyväksi että sen saa töihin kunnolla. Olen heinäkuun loppuun asti siis elänyt sellaisessa käsityksessä että vähän varovasti pyytäen ettei lähde mopo käsistä. Sitten kun virittelyn tarve kävi ilmi (toki valmennuksen päätyttyä jne.), ollaan Sipen omistajan kanssa käyty asiaa läpi ja nyttemmin osaan jo mielestäni aika hyvin saada sen pörhistymään. Alkuun tuumasin että no miksette te ennen ole sanoneet että pitää tolla lailla tehdä, mutta toisaalta ehkä parempi niin että on ainakin tutustunut hevoseen kunnolla ennen kuin alkaa prässätä sitä kovemmin. Ettei mene sukset ristiin jos heti alkuun nappuloita tuntematta vaatii enemmän!

No mites toi kuvapuoli, sehän olisi kiva näin bloggaamisen kannalta? No kävi tuossa kerrankin valmennusreissulla ilmi että muistikortti olisi kuvaamisen kannalta ihan kiva. Ja sitten noin muuten vaikka koko kameran mukaan ottaminen. Ja niin edelleen. Eikä tuo Marikaan ole viitsinyt raahautua laitteistojensa kanssa tallille mun kanssa. Niin ei sitten laiteta kuvia blogiin! Tämän jaoin Instagramissa (@hanskaglove), verkataan siinä noin 32 asteen lämpötilassa valmennusta varten (eikä viritelty vielä tällä kertaa tarpeeksi!). 

Mutta me jatkamme nyt harjoituksia ja asetamme nenän kohti Kauhajokea sitten seuraavaksi.