mulla oli loma. en katsonutkaan koneeseen päin ja makasin ihan rehellisesti sohvalla varmaan kaksi viikkoa putkeen. vähän talutin välillä bassettia, mutta oikeastaan sitä ei edes lasketa. laskeskelin joulun alla, että tää on nyt tässä romuna olemisen tilassa vähän pakollinen tähän rakoon ja niinpä sain itseni sellaiseen syyllistämättömään mielentilaan, että oikeasti osasin vain olla. ja niin poistui ylirasitus ja tilalle saapui autuaallinen alirasituksen tila, jossa selkään ei satu ja nilkatkin huutaa hallelujaa ja hoosiannaa vain kauppareissujen jälkeen. 

ja sitten vuoden vaihduttua ja loman loputtua saapui aivoihin kysymyksiä. että jos se makaaminen tuntuu tekevän niin hyvää, niin mitähän sitä ihmisen oikeasti kannattaa tehdä? en halua olla treenaamatta, koska se nyt ei pitemmän päälle ole tervettä, mutta miten sen alirasituksen voisi yhdistää urheilulliseen elämäntapaan? ei mitenkään?

oon nyt innostunut joogaamaan ja varsinkin duussin linkitettyä tämän videon blogiinsa oon miettinyt sitä, miten paljon tahdonvoimalla ja oikealla ajatusmallilla on vaikutusta ihmisen kykyihin. ja josko joogasta löytyisi mullekin apua. ja sitä, että kuuluuko nyt sattua, että joskus sitten ei enää sattuisi? että pitääkö se vaan niellä panadolin mukana ja treenata treenata treenata niin että joskus voin paremmin? koska kyllähän mä haluan kokeilla, voiko tästä jatkuvasta kivusta päästä eroon. en vaan ole ihan varma, haluanko pahentaa kipua sitä tavoitellessani. you either want it or you don’t, mutta musta tuntuu että mun tarvis nyt soittaa sinne fysiatrialle että jutelkaa nyt joku mun kanssa näistä asioista. haluaisin tietää enemmän enkä olla omana koekaniininani, koska mitä jos se onkin just se väärä tapa ajatella. mutta jos tästä voi mitään päätellä, what do they know:

http://www.youtube.com/embed/TmVdfFKiaLU

tosiasiassa mä en kyllä kykene tällä hetkellä siihen, että nielisin sen kivun, vaan pyrin välttämään. oon ajatellut että teen vaikka sitten niin että jos joku treeni osoittautuu erittäin huonoksi valinnaksi ja kipeyttää pahasti, vedän uuden nollauksen viikon sohvahoidolla ja sitten aloitan uudelleen. onneksi tällä viikolla on jäsenkorjaaja joka saa oikoa vähän mun lantiota ja nilkkoja ja täytyy mun kysyä siltä tosta vasemmasta polvestakin että onkohan tässä nyt jotain muuta häikkää kuin lymfapumppu aktivoimatta. sattuneesta syystä ahdistaa vanheneminen tällä hetkellä hiukan, kun pitäisi täyttää parin kuukauden päästä kolkyt ja oon jo nyt näin rikki joka paikasta.

nää pohdinnot on aina vähän synkän kuuloisia, mutta oikeasti mulla menee ihan hyvin. meille tulee uusi sänky pian (ostettu on jo ja odotellaan toimitusta) ja mistä sitä tietää jos sekin vaikka tietäisi uutta elämää mun selälle! ainakin se tietää vähän enemmän jalkatilaa, kun meidän koko perhe nukkuu samassa sängyssä ja on aika käsittämätöntä, miten paljon tilaa yksi alle kolmekiloinen kissa osaakin viedä (silloin kun ei nuku jalkojen päällä kisupatterina).

ps. en saanut yhtään ratsastussaapasta joululahjaksi! noi brillantit aion hommata kyllä sitten heti ku voitan lotossa.