oon tässä ehtinyt pyöritellä päässäni vähän tavoitteita tälle mun uudelle liikuntaakin sisältävälle elämälle. kun joskus aiemmassa elämässä mulle oli ihan normiviikko jos siinä oli 20 tuntia erilaisia liikunta-aktiviteetteja, on se jäänyt välissä olleen nollakauden jälkeen ihan ymmärrettävästikin ”vähän” vähemmäksi. olosuhteet on myös hieman muuttuneet: pentti-koira ei asu vakituisesti kanssani samassa osoitteessa eikä omaa hevosta ja oheishyötyliikuntaa enää ole. ei sillä ettenkö saisi halutessani varmasti tehdä vaikka kymmenen tuntia viikossa tallitöitä mutta se nyt ei välttämättä ole ihan se ykkösvaihtoehto tällaiselle rikkinäiselle.

no kuitenkin, oli koiraa ja hevosta tai ei, haluaisin hivuttaa liikuntatunteja vähän taas paremmalle tasolle, mutta kun sitä vähän rajoittaa monikin asia. ensinnäkin nyt tämä viallisuus, ylläri. on asioita joita voin tehdä ja aika paljon asioita joita en voi tehdä. kuten lenkkeillä kunnollisissa määrin. toiseksikin mielikuvitus – on niin hiton vaikea keksiä jotain mielekästä tekemistä näiden rajoitteiden kanssa siellä salilla. kun vaihtelukin olisi kivaa ja kivuus olisi kivaa, mutta tylsyys ja samanlaisuus ei olisi kivaa. junou.

oonkin nyt haastanut itseäni nostamaan urheilumäärää oikeastaan keinolla millä hyvänsä. että tarviiko aina tietää etukäteen niin tarkasti mitä tekee, kunhan vaan menee ja tekee? toki tietty suunnitelmallisuus nyt on hyvä olla, ettei kauheasti tekisi hallaa itselleen, mutta jos nyt vaan koittaisi päästä siitä tietämisen pakosta ja vaikka nauttisi siitä että on asioita joita voin tehdä ja että tällä hetkellä pystyn jopa harrastamaan niin ratsastusta kuin erilaisia ryhmäliikuntoja ja jopa jossain määrin kuntosaleilua?

en mä nyt tiedä onko se 7-8 viikkotunnin huiteilla pyörivä liikuntamäärä mitenkään erityisen huono asia, kun tavoitteena on nimenomaan kuntoutus, mutta haluaisin uskoa että oikeanlaista liikuntaa lisäämällä se kuntoutuminenkin voisi edistyä nopeammin. ei tarvitse olla sitä 20 tuntia viikossa kuitenkaan, mutta jos saisi sen edes sinne kaksilukuisille numeroille asti. koska mä kyllä oikeasti haluaisin olla rikkinäisenäkin edes vähän enemmän se tyttö jolla oli urheiluelämä kuin se tyttö joka murehtii kotona.

tätä tavoitetta luonnollisesti edistää se, että mulla oirii vaihteeksi jonkun sortin flunssa tuolla limakalvoilla. aika voittajaolo sikäli. onneks oon kuitenkin jo suunnitellut lisääväni urheilua niin voin sitten tuskastella sitäkin.

ratsastuksen suhteenkin mulla on yksi ääneen lausuttu tavoite, mutta jos siitä sitten vaikka toisella kertaa. pitäisi siihen liittyen vähän jutella mun opettajan kanssa tässä jos vain suinkin muistaisi.