Meinasin tulla postaamaan jotain höpöhöpöä viime aikojen ratsasteluista, kun huomasin tulleeni mainituksi Toimituksen blogissa. Nyt olen niin järkyttynyt tästä kunniasta, etten enää muista, mitä pitikään oikeastaan sanomani. Ja voi mitkä suorituspaineet! Joku hevonen varmaan nyt pitäisi ottaa käsittelyyn, aloitetaan Tyynestä.

Tyynellä ja mulla on nyt taas vuorossa yhteinen viikko, kun omistajansa on joutunut poistumaan kaupungista. Olen kovasti miettinyt, josko nyt olisi sen hyppytreenin paikka, sitä kun on suunniteltu jo pitkään. Kevät on kuivattanut kentänkin priimakuntoon, joten ei kun puomeja raahaamaan! Joku aika taaksepäin kävin sillä pari kertaa jumppaamassa ja pakko kyllä sanoa että se on niin hassu. Siis kerta kaikkiaan vaan hassu. Se tykkää ihan hirveästi tehdä töitä ja saada haasteita. Kun se on tyytyväinen ja innoissaan, se alkaa plopsuttaa huuliaan askelten tahdissa. Pyysin siltä vähän avotaivutuksia ja pohkeenväistöjä ja ensimmäisten ristiaskelten jälkeen alkoi neiti Päivänsäteen herkistymistarjoamispalvelu: se tulkitsee joka pohkeen ja joka ohjasotteen aivan yli ja tarjoaa kaikkea mahdollista hienoa liikettä. Koskit jalalla, tahdotko siis piruettia? Tuossa tilanteessa se on vain pakko ratsastaa suoraksi ja pyytää eteen ja sitten vasta yrittää uudelleen pyytää, mitä nyt ikinä olikaan pyytämässä. Se reppana tahtoo niin kovasti miellyttää ♥

Laukassa pyysin ihan reilusti takaosalle painoa ja se kyllä yritti tehdä työtä käskettyä, mutta tahtoi vähän kuumua pidätteestä. Niinpä annoin sille lopuksi luvan palkaksi hyvästä työstä ottaa kunnon spurtin eikä kuulkaa paljoa tarvinnut antaa tilaa edestä kun mentiin! Häntä vaan pyörähti ja mahanalus oli koipia täynnä. Hän on hieno, ja nyt tässä istuessa jo sormet syyhyää että olisipa jo huominen ja pääsisi tuonne satulaan.

Onpa jäänyt raportoimatta myös Fabriiizion kanssa tehdyistä estetreeneistä, vaikka niistäkin olin aika innoissani. Suhteutettuja ollaan menty taas pari kertaa sekä suorilla että kaarevilla linjoilla ja päästiin jo uloskin hyppäämään. Fabebabe urhea possu on siitä ihan huipuin, että se tekee ihan täsmälleen esteillä, mitä siltä pyytää. Jos tulkitsen etäisyyden väärin ja pyydän sitä eteen, se menee eteen ja joutuu raasu miniaskeleen päähän. Jos koutsi pyytää tulemaan viiden sijaan neljällä, se hyppää neljällä, vaikka sisään olisikin tultu pikkuhypyllä ja etäisyys jäisi pitkäksi ja estettä olisi salakavalasti nostettu selän takana 20 senttiä. Siinä meinaan oppii ihan oikeasti ratsastamaan niitä linjoja eikä riitä, että matkustaa ja osoittaa suuntaa. Siksipä sitä varmaan olenkin ollut niin innoissani hyppäämisestä viime aikoina. Tuntuu että edistyy, kun opiskelukumppanina on niin mahtis tyyppi.

Simban kanssa nyt hirveästi ei ole mitään raportoimisen arvoista tapahtunut. Piti olla valmennusta muttei ollutkaan. Sitten on testattu maastoilua ja nyt viimeksi tein oikein lupausteni mukaisesti hienon suunnitelman, mitä treenataan. HeA:0:sta tsuumailin pätkiä ja päätin että tästä nyt sitten nelikaarista ja kolmikaarista laukassa vaihdoilla käynnin kautta ja mitähän kaikkea siitä olinkaan ottamassa ohjelmaan. Siinähän kävikin sitten niin, että omistaja olikin kotona vastoin odotuksia ja hän sitten ehdotti puomitreeniä jolla saa hyvin askelenpidennyksiä jumpattua. Tottahan otin ehdotuksesta vaarin, kun joku kerran oli puomeja raahaamassa ja siellä sitten koikkelehdittiin. Ei ole meinaan tuo Babe urhea possuni ainut pouni, joka ottaa puomien näkemisestä vähän lisäkierroksia… Sipe veteli ensimmäiset puomisarjat melkoisella puolalaisella päättäväisyydellä aivan miten sattuu ja sitten muutamien lähtöjen jälkeen alkoi hänellekin valjeta että jaa muuten ohjasote on joskus tarkoittanut että jarrutettaisiin. Löytyi sieltä sitten ne tarkoituksena olleet askelenpidennyksetkin. Laukassa tuntui siltä että estekokemuksesta on hyötyä taas, kun sai hyvin tuotua oikeaan aloituspisteeseen hevosen.

Jossain kohtaa jäin vähän jälkeen liikkeessä, kun moottorista lähtikin vähän enemmän ytyä kuin odotin. Siitä seurasi selkään yliojennus ja siitä taas rintarankaan fasettilukko, joka puolestaan veti koko viime viikon liikunnat nollille. Ei kääntynyt pää vasemmalle, oikealle tai alas tai ylös enkä saanut nostettua vasenta kättä olkapään tasosta ylöspäin. Olin töissäkin hieno sivuponnari päässä, kun minkään muunlaisen kampauksen tekeminen oli mahdotonta. Kävin fyssarilla, ei auttanut, kävin jäsenkorjaajalla, ei auttanut. Lopulta perjantaina alkoi tuntua siltä että nyt joku aukeaa ja viikonloppuna pääkin jo kääntyi. Eilen jo meinasin kiivetä hevosen selkään, mutta pyörsin viime hetkillä armottoman päänsäryn vuoksi. Taisi lähteä kuonat liikkeelle viikon jumista eikä siihen auttanut mikään tuntemani apukeino. Koiranpennun paijaus ja tallikissojen silittely korvasi siis ratsastuksen, mutta sellaistapa ei taida ihminen koskaan saada liikaa!

No näytti sitä raportoitavaa nyt olevan kuitenkin. Hienot treenisuunnitelmat saa siis siirtyä seuraavalle Simbailulle, eikö ne vielä kelpaa siihenkin 🙂

Tänään oli muuten kurssin viimeinen pilatestunti. Täytyy nyt aktivoitua sitten joogailemisessa ja edes yrittää kotipilatesta super-Airan ohjeilla joskus. Se kotiharrastaminen vain on niin epä aina joskus, kun ei ole mitään tiettyä aikaa jolloin pitää olla trikoot päällä. Sitten se aika livahtaa johonkin ja yhtäkkiä on ilta enkä tehnytkään mitään. Salilla joogaaminen on siis todennäköisempää.

Nyt mun kissa näköjään räjäytti vaatekomeron sisällön eteisen lattialle niin saan hyvän syyn lopettaa tässä koneella jumittamisen. Kiitti hei Luna!