Pomps loiks

Mulla aina välillä tulee sellainen olo että varmaan olisin parempi este- kuin kouluratsastaja. Olen rohkea ja mulla on aika hyvä silmä ponnistuspaikalle. Teen hyviä teitä ja ymmärrän eteenpäinpyrkimyksen merkityksen menettämättä kuitenkaan kuumankaan hevosen hallintaa. Ja lisäksi satun tykkäämään siitä!

Torstaina hyppelin pikkuruisia harjoitusesteitä ohjatusti Fabriiizion kanssa. Ja olin ihan sairaan hyvä. Kova pakkanen ei tee possusta mitään rautakankea vaan ennemmin antaa sille virtaa. Joka kerta ovipäätyä ohittaessa havaittavissa oli pieniä vihreitä miehiä. Se useinkin syttyy puomeja nähdessään eikä tämä kerta ollut mikään poikkeus. Harjoituksina suhteutettuja (reippaat neljä askelta tai pikkuiset viisi, valitsen yleensä tässä tilanteessa neljä koska sujuu paremmin) suoralla ja kaarevalla linjalla ja vielä lisäekstrana vinolinja jossa pitää vähän osata katsoa mistä kääntää.

Kuumalla ponilla tärkein tehtävä oli pitää sisäänhypyt pieninä, niska ylhäällä ja pohkeet läpi. Sain ratsastettua ihan ennennäkemättömän hyvin nimenomaan pohkeilla ja ulko-ohjalla, kun mulla on paha tapa joskus tiukoissa kurveissa jäädä sisäohjaan kiinni, jolloin hevoi usein pullauttaa vaan ulkolavan pitkälle ja jatkaa samalla reitillä. Olin tosi tyytyväinen ja meitä kehuttiin hiiveesti.

Mulla taitaakin olla pyöreä nolla hyppykuvaa possun kanssa. Mutta onneksi ei tarvi paintin aikakaudella jäädä ilman kuvia, koska päätin tehdä tällaisen ylihienon kuvan radasta!

How cool is this!

Joo taidan pysyttäytyä siinä kääntämisessä vaan enkä rupea graafikoksi ihan heti.

Mutta hypellen voisin selättää tän ratsastusmasennuksen. Ehkä. Nyt meen kävelylle tuulettamaan aivoja. Ei varmaan haittaa ketään tän tason perusteella.