Pörheä liisterieläin

Seurakisoista tuli tällä kertaa todella oudot fiilikset. Arvostelu oli supertiukka eikä siinä mitään, mutta siinä kisojen jälkeen iltapäivällä taas ihmettelin että minkä takia kukaan kiusaa itseään tällaisessa lajissa kisaten?

Viimeiset kerrathan kouluradalla on mennyt niin että kun jäädään yksin maneesiin, ponilla naksahtaa päässä ja se juoksee alta pois. No tällä kertaa se pysyi käsissä vähän liiankin hyvin, ei meinaan oikeen edetty. Olin siinä raviohjelmaa töpsötellessä ihan varma että ollaan vielä huomennakin siinä radalla. Se oli oikein pörheä ja hienossa muodossa (tuomarikin kiitteli), takajalat oli ihan töissä ja liike selän yli MUTTA kerta kaikkiaan se vaan jäi niin pohkeen taakse. Se tuntui ihan siltä että jos olisi saanut siinä vielä ennen vihellystä vähän herättää raipalla että kukkuu, tää pohje tarkoittaa eteenpäin niin se olis voinut olla vaikka millainen. Mutta kun ei niin… No positiivista että muoto oli hyvä ja kääntyi tosi hyvin, laukkavoltista tuli vähän liiankin pieni toiseen suuntaan ja mikä hämmentävintä – ei ylimääräisiä laukanvaihtoja! Negatiivista että juostiin paikoillaan ja että oikeassa laukannostossa tuli moka, piste oli oviaukon kohdalla ja se ehti vilkaista ulospäin siinä kohdalla ja pompsahti vasempaan laukkaan. Siitä pari pistettä pois, mikä harmittaa koska yleensä nostot on meillä ihan hienot. Mutta eniten nyt harmittaa se, ettei vaan ikinä voi olla sitä kultaista keskitietä. Jos ei se hörskötä ja kipitä koko rataa sillä mielellä että wheeee, saako jo laukata no mä laukkaan silti, sitten se ottaa homman vähän turhan tosissaan ja kasaa ittensä semmoseen tahmapakettiin ettei vaan liiku mihinkään. Eikä ollut sellainen tunne että se laiskuuttaan hidasteli, koska kyllä se töitä teki, se vaan oli semmosessa moodissa.

Mutta jotenkin on sellainen olo että jos vaikka innostuisi hiihtämisestä tai jostain? Pitäisi nyt päästä sinne Sipen selkään rakastumaan taas ratsastukseen. Ehkä huomenna olisi sellainen päivä. Ja sitten vitsit kun pääsisi valmennukseen sillä. Pitää jutella omistajan kanssa malttaisiko se joskus jättää oman valkan väliin että pääsisin opiskelemaan. Se on itsekin niin innokas opiskelija ettei ihan pienestä syystä skippaa mitään 🙂