Super-Aira

Sunnuntaina  oli päivä, jota olin odottanut aika hemmetin kauan. Se päivä, kun sain kiivetä Fabriiizion selkään ja kertoa Super-Airalle, mikä mun mieltä kaihertaa ja kuulla sen tutun lauseen: Ei hätää. Ja lisäksi: Tää on mun heiniä.

Mikä lantio-/lannerankavaurioista ratsastajaa lohduttaisi enemmän kuin se, että ratsastuspilatesvalmentaja muokkaa noin sekunnissa tunnin sisällön sellaiseksi, että päästään pureutumaan juuri siihen kohtaan, mikä aiheuttaa lajin ja kropan yhteensopimattomuutta? No ei mikään. Luovuin mielelläni aika monesta kympistä näiden oivallusten takia.

Tinnulla oli omassa Aira-postauksessaan hirveesti kaikkia ajatuksia. Mutta mulla on aivoissa nyt oikeastaan vaan yksi: aukikierto hevosen selässä. Mä oon kyllä miettinyt aukikiertäjiä ratsastaessa siitä asti kun kuntoutuksessa kävi ilmi että mun aukikierto on heittänyt henkensä, mutta nyt mulla on siihen työkalu, kun valmentaja näytti kädestä pitäen, miten kyydistä heitetään lonkankoukistaja ja joukkoon otetaan takareiden kautta pakara.

Koska tähän asti mä oon pääasiassa tainnut kääntää lonkankoukistajalla… joka sitten on saattanut vaikka tulehtua tai vääntää puoli lantiota kieroon…

Lisäksi paneuduttiin takareiden kautta myös kevennykseen, joka toi valaistusta lannerankahommiin. Takareiden kautta aktiivinen jalka ei heilu ja turruta hevosen kylkeä. Kun muistan kääntää lantion vielä ihan kunnolla alle, lanneranka ei tee ihan älytöntä aaltoliikettä ja rasitu niin että henkilö x ei saa ehkä nukuttua. Koko ongelmaahan tämä ei poista mutta veikkaan että auttaa jo melkoisesti.

Lisäksi aktiiviseen muistiin saisi siirtyä sisäreiden aukikierto käännettäessä, että hevoselle tulee tilaa eikä se voi jäädä nojaamaan reiteen. Ja pitäisi muistaa myös hengityksen hyötykäyttö siirtymissä, koska silloin valmistelee itsensä niin paljon paremmin, että hevonenkin tietää jo sekuntia etukäteen että jotain on nyt tapahtumassa ja kuuntelee paremmin. Eikä pääsisi tulemaan niitä selän notkahduksia joita mun ratsastuskuvissa näkyy siirtymien kohdalla! Ylävatsa ei saa lintsata, silloin kädetkin asettuu paremmin omiin paikkoihinsa eikä tule tarvetta lepatella vauhtia kyynärpäillä.

Mutta ennen kaikkea se aukikierto on tullut nyt mun ratsastuselämään enkä mä saa unohtaa sitä ikinä. Polvea alas ja auki, ALAS. Ja muuten korjattiin estesatulassa jalan paikkaa, ei saa päästää polvea siihen tukeen vaikka se penkin malli siihen kannustaisikin.

Ja nopeat jalat.

Asiaan liittyviä kuvia ei nyt tullut mutta tossa on mun jalat harvinaisessa kengät+varret-setissä. Oon niin saapastyttö että noita käytän vaan helteellä tai jos tuntuu että ei oo oikeutusta omistaa niitä jos ei niitä käytä. Ja mähän haluan omistaa. Älkää kysykö miksi mulla on tollanen kuva edes olemassa :D