
Valonpilkahduksia
Mun oli kesän kankiväännön jälkeen tarkoitus että harrastaisin aina välillä säännöllisesti myös kangilla Fabriiizion kanssa ettei se ehdi unohtaa, ettei siihen kuollutkaan. Alkuunhan se (estehevosen vakaumuksella) oli sitä mieltä että apua mää kualen kun suussa oli kaksi kuolainta. Kulki suu auki ja jäykkänä kuin rautakanki ja sillä kesti kolmen peräkkäisen päivän kurssin verran ymmärtää että […]