takapakkia?

vähän on nyt takapakkeroinen olo. selkä on ollut kisoista asti kipeämpi kuin koko kesänä oikeastaan, varmaan jännityksissäni istuin kuinka sattuu ja siitä maksellaan sitten jonkin aikaa? lisäksi täällä evakossa ollessa on tullut vedeltyä remppametelissä elämisestä aiheutuneita univelkoja oikein urakalla ja vähän on ollut sellainen olo että taitaa tuo kroppa vähän vinkkailla siihen suuntaan että vaakataso olisi suositeltava olotila nyt hetken, kun kaikenlaista taudinoiretta on pökännyt uhkakuvaksi muttei oikein taudiksi asti kun on ymmärtänyt lepuuttaa.

mutta mua kyllä hirvittää että näinköhän syksy tuli ja selkä naksahti taas semmosille kipeysasteille että koiran kanssa ei viitsi kahta kilsaa pitempään tallustaa ja ratsastustunti vetäsee pitkät selät semmoseen jäkkiin ettei venyttelykään tunnu auttavan ja yleensä eläminen on semmostakin ähisemistä ja puhisemista että heikompia hirvittäisi.

mutta päätin sitten suhtautua tähän välttämättömänä kehitysvaiheena – mikä kuntoutusprosessi nyt ei ottaisi takapakkia joskus? saan nyt olla väsynyt ja kipeä, kun elämäntilanne on muutenkin vähän hankalahko. ensi viikolla on kaksi fysioterapeuttia jotka varmasti saa autettua mua eteenpäin ja molemmille saa soittaa jos alkaa maistua elämä turhan paljon panadolilta sitä ennenkin.

ei vaan lepäämisoikeudesta huolimatta saisi nyt alistua sitten olemaan vaan kipeä. liikunta kuitenkin kaikkine endorfiineineen ja aineenvaihdunnanvoitelukykyineen (tinnu voisko ton sanan opettaa beibiboille?) on se lääke numero uno, vaikka tietysti rajansa kaikella, pitäähän se tietää koska on kykenevä ja koska ei. ja täysin normaalisti minulle pienelle asioiden puhkipohtijalle, emminä tiärä! ehkä vedän nyt vaiston varassa: vaisto sanoo että pitää nukkua ja käydä pentin kanssa iltakävelyillä. sitten kun elämä palautuu ehkä ensi viikolla normaalimmaksi, ehkä, voin katsoa alkaako vaisto jutella jotain aktiivisempia asioita. nyt juuri, kun tätä kirjoitan, vaikka juuri sanoin tuosta liike on lääke -asiasta, niin kovin kipeänä lääkevaikutus voi jäädä poiskin, jos tekee kivun vuoksi vaistomaisesti väärin suojellessaan kipeitä paikkoja. plus tälle mun tilalle on tyypillistä että liike ärsyttää paikallisesti joskus paljonkin, vaikkakin tilapäisesti, mutta kuitenkin on vähän mietittävä että jaksaako siihen lähtötilanteen päälle vielä ottaa sen lisäkivunkin.

joopas-eipäs-joopas-vaieiköpäs. tervetuloa mun pään sisälle vaan everyone, aina on mukavaa miettiä liikaa. keräillessäni intoa saada aikaan se kisapostauspohdintajoopaseipäs saatan kipaista vauva-asiakauppaan ostamaan eräälle pienelle neidolle jonkun maailmaantuliaislahjan 🙂