yes i can!

Heppatic

Mulla oli tossa alkusyksystä hetken vähän semmonen tappiomieliala kun sain sen yhden ratsastuskerran aikana murjottua lantioni ihan nurinpäin, että en kyllä olisi uskonut näin nopsaan pääseväni siitä yli ja eteenpäin. Lannerangassa mulla on edelleen jotain ekstrahäikkää, mutta muuten oon saanut ihan täysin toimintakyvyn ja harrastuskyvyn takaisin. Viime viikolla harrastin esim. pilatesta, lenkkeilyä, kuntosalia, ratsastusta ja tallitöitä ja tässä sitä vaan porskutetaan menemään niinku ei mitään. JA teinpä vielä vahingossa niinkin, että tallitöiden jälkeen kiipesin friisiläisen selkään ja ratsastin. Oon tähän asti ollut aika vankasti siinä käsityksessä että nuo molemmat samaan putkeen olisi sellainen yhdistelmä että sitten saa 5 päivää maata lankkuna ennenku saa ajatellakaan seuraavaa urheilusuoritusta ja sitten onkin taas tallivuoro, mutta ainakin yhdistelmällä superrauhallinen siivoustahti ja pikkupätkä ponin selässä tuotti lähinnä vaan sellaisen olon, että WHEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE:

Mä pystyn tähän!!!

Lisäksi osoitin myös jonkinlaista aivotoimintaa, kun päätin että teen noin puolet tallitöistä väärällä kädellä. Sehän on sitten about kaksi kertaa hitaampaa hommaa näin alkuun ainakin, mutta kun näitä vinoja akkoja on talli väärällään niin se suattaapi vähän tasoittaa. Kuulin myös että sellaisia ajatuksia on herätelty muissakin aivoissa, ehkä me ruvetaan nyt suoriksi! No mä ainakin yritän :)

Ensi tallivuoron aikataulutus onkin sitten vähän hankalaa, kun olisi tarkoitus ehtiä vielä kahden muksun synttärijuhlille, eri puolille kaupunkia siis eikä mulla edelleenkään oo omaa autoa, mutta eikö se jotenkin sovitella.

Mutta mä pystyn tähän! Voin elää about normaalia talliarkea, ratsastaa ja touhuta kaikkea muutakin ja selvitä jopa ilman särkylääkkeitä. Tai saattaa tietty olla että tää yhden kerran otanta ei vielä kerro ihan kaikkea mutta ainakin lupaa hyvää :) hahaaaaaa lantio, mä peittoan sut vielä!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.