Olen aloittanut ja lopettanut miljoonia kertoja. Halunnut kertoa tarinaa, jossa on selkeä teema, alku ja loppu.

Mutta mitä enemmän yritän kirjoittaa sellaista tarinaa, kokonaisuutta sievän otsikon alapuolelle, sitä enemmän siitä häviävät kaikki sävyt. Sitä alkaa silotella tai vääristellä yksityiskohtia kokonaiskuvaan sopiviksi ja hyväksytyiksi. Uskon, että juuri nyt on aika laittaa sille piste ja tuottaa tekstiä, jonka päämääränä on rehellisyys ja aitous.

Tänne kokoan arkipäivän havaintoja ja pohdintoja. Kuten Rupi Kaur on kirjoittanut:

” this is the recipe of life

said my mother

as she held me in her arms as I wept

think of those flowers you plant

in the garden each year

they will teach you

that people too

must wilt

fall

root

rise

in order to bloom”

Haluan upottaa käteni syvälle maaperään, nähdä erilaisia todellisuuksia ja tuntea olevani elossa. Tänne kokoan tekstejä oppimisesta, kasvusta, epäonnistumisesta, valon säteistä, juurista ja uskomuksista. Haastamisesta, epäilystä ja vastausten etsimisestä. Yrityksestä tehdä toisin. Oman lasikuplan rikkomisesta.

Olen etsijä, opettaja, parvekepuutarhuri ja esteetikko, joka yrittää vimmaisesti ymmärtää paremmin. Elää hyvää ja merkityksellistä elämää. Kirjoittaminen on keinoni ymmärtää, kuunnella ja oppia.

Haaveilen kodista meren rannalla, asioihin uppoutumisesta ja kuuluvuuden tunteesta.

Kirjoitan haaveilijoille ja niille, jotka haluavat koluta mahdollisimman monia polkuja.

Tervetuloa mukaan koluamaan.