Ulkotreenit a.k.a masokistin unelma

Pelolla odottamani ulkotreenit paljastuivat juuri niin kamaliksi kun olin kuvitellutkin. Aamutuimaan kävelimme järven rantaan 10 kilon kahvakuulan kanssa. Alkulämmittelyksi hypimme tasajalkaa erikorkuisille kiville. Sitten juostiin. Sitten paiskottiin kahvakuulaa. Sitten taas juostiin. Sitten juostiin portaita. Sitten taas paiskottiin kahvakuulaa. Ja sitten juostiin. Ja sitten hypittiin taas kiville. Ja niin edespäin.

Sykkeet kävi maksimissa, usko nollassa ja personal trainerin hivauttaminen lähellä. Hypyt, kahvakuulaheitot ja erilaiset juoksut tehtiin kierrosharjoituksina ja toki jokaiseen kierrokseen mennyt aika mitattiin. Jostain löysin voimia parantaa kierrosaikaa vikalla kierroksella vielä liki minuutilla. Koska en tässä vaiheessa ollut vielä tarpeeksi punainen eikä hengitykseni vinkunut tarpeeksi, teimme vielä askelluksia mahdollisimman korkeille kiville.

Yllättävää mutta todellista, jälkeenpäin olo oli hyvä! Tosin kaikki tämä rehkiminen vei voimia sen verran, että loppupäivän olen pakollisten juttujen lisäksi lähinnä ihmetellyt kevättä, torkkunut ja katsonut Frendejä. Illalla pitänee venytellä, jotta jalat jaksavat huomennakin.

Tuomioni ulkotreeneistä: mukavaa vaihtelua, mutta kyllä tuo juoksu on kamalaa. Kai sitä pitää ihan sen vuoksi alkaa harrastaa enemmänkin.