Beibitreeniä

Koska salille pääsy on viime aikoina ollut hieman haastellista, olen ottanut ilon irti hyötyliikunnasta. Kauppaan on menty kävellen tai pyörällä, valittu portaat hissin sijaan ja tehty muutama vatsalihas telkkaria katsoessa (vika ei kenties ole hyötyliikunta, mutta you know what I mean). Tänään olin moikkaamassa kuukauden ikäistä kummipoikaani. Oman huomionsa vaati pienokaisen hiukan alle kaksivuotias sisko, jonka energialla pitäisi varmaan pienen tehtaan käynnissä. Kunnon win-win-situation syntyi beibijumpasta: ipana syliin ja kyykkäämään! Kaksivuotiasta nauratti ja omat reidet saivat rautaista treeniä. Lisäiloa tuotti kahvakuulamainen heilautus, jossa heilautin elävän painon jalkojen välistä kattoa kohti. Ainoa huono puoli oli se, ettei oma kunto meinannut riittää lapsen leikkitarpeisiin. Teimme kuitenkin sopimuksen, että ensi kerralla jatketaan! 

Nyt olen vanhempieni luona, missä kotikuntosali on käden ulottuvilla. Treeniä luvassa tälle lomakropalle siis jatkossakin! 🙂