Kevätväsymystä ilmassa

Vanhemmiten olen huomannut olevani yhä enemmän nukkumisen suhteen on-off -tyyppi. Nukahdan helposti ja herätessäni olen pirteä, oli unta takana sitten kaksi tai kahdeksan tuntia. Parin vuoden takainen päiväunitapakin on jäänyt hiljaksiin, päiville tuntuu löytyvän parempaakin tekemistä kuin nukkuminen. Niin mukavia kuin spontaanit päiväunoset ovatkin, ovat ne nykyään lomapäiviin ja erityishetkiin varattuja hemmotteluhetkiä.

(Tästä tuli yhtäkkiä mieleeni kirja nimeltä Havahtuminen, jonka mukaan päiväunia nukkuvilla ihmisillä ei ole mitään toivoa. En tiennytkään, että päiväunet ovat niin iso indikaattori muustakin kuin vähille jääneistä yöunista. Mutta joo, palataan asiaan.)

Tällä viikolla väsymys on kuitenkin ollut jotenkin tavallista huomattavampaa. Nukun aamuisin myöhempään kuin yleensä. Herään vähän tokkuraisena, mutta ajattelen uneliaisuuden menevän ohitse kunhan nousen ylös ja aloitan aamutoimet. Ja meneehän se, kyllä. Ainoastaan palatakseen aamupalan jälkeen entistä voimakkaampana. Nytkin kirjoitellessani päässäni taistelevat Salille Kannustava Itsekuri (SKI) ja Unta Kaipaava Mukavuudenhalu (UKM). Lähteäkö salille, mikä varmaankin piristäisi vai jäädäkö kotiin köllimään, mitä kroppa (tai ainakin pää) tuntuu myös kaipaavan?

SKI on päässyt voitolle sen verran, että olen jo pakannut salikassin, pessyt vesipullon ja syönyt kunnon aamiaisen, jonka voimalla treenin pitäisi kulkea. UKM taas muistuttaa, että treenirintsikat ovat vielä vähän kosteat  ja sikäli ikävät pukea päälle eikä väsyneenä treenaaminen ole turvallista. Lisäksi se muistuttaa, ettei välttämättä olekaan UKM vaan ehkä jopa HMJV, Hälyttävä Merkki Jostain Vakavammasta, kuten vaikka flunssasta, jonka välttämiseksi kannattaisi jäädä kotiin lepäilemään.

Väsymys on siitä jännä juttu, että se saattaa olla vain naamioitunutta laiskuutta, univajetta tai sitten jotain vakavampaa (tai sitten sitä toivottomuutta). Itse en ainakaan osaa kovin hyvin määritellä, mistä on kyse milläkin kertaa.

Milloin väsymykselle kannattaa antaa periksi? Milloin taas kannattaa olla välittämättä sängyn kutsusta ja painaa eteenpäin kuten normaalisti? Eikö kaikkia väsytä joskus ja eikä se ole ihan normaalia? Viisaammat vastatkoot, meikäläinen lähtee nyt yrittämään tota kakkosvaihtoehtoa ja antamaan kropalle kyytiä!

Pirteämpää torstaita muille!