Kun koti ei tunnu kodilta

Muutin syyskuussa uuteen asuntoon. Asunto on kaunis kuin mikä, vanhassa kivitalossa, arvokkaat lautalattiat, leveät ikkunalaudat. Lisäksi se on loistavalla paikalla Tampereen keskustan liepeillä ja se on ihan sikahalpa. Taloyhtiö on vanha ja asukkaat aktiivisia keksimään yhteistä tekemistä. Suloiset mummot tervehtivät pihalla ja viereisessä talossa asuva sähköasentaja käy tarvittaessa vaihtamassa palaneet sulakkeet sun muut.

Viihdyn kodissani siis oikein hyvin. Tai siis viihtyisin ilman yhtä suurta ongelmaa.

En saa sitten niin millään nukuttua.

Koko sinä aikana, kun olen uudessa kodissa asunut, olen nukkunut tasan yhden yön heräilemättä. Hätkähtelen hereille parhaimmillaan puolen tunnin välein. Useimmiten saan unta heti uudestaan, mutta katkennut uni painaa silti aamuisin silmäluomia.

Tästä syystä olen huomannut tarttuvani jokaiseen tilaisuuteen, jonka avulla avulla pystyn välttelemään kotona yöpymistä. Poikaystävän luokse? No toki! Kotikotiin, yli sadan kilometrin päähän, piipahtamaan yökylään? Ehdottomasti! Ulkomaan matkalle vain siitä syystä, ettei tarttisi pyöriskellä omassa sängyssä? Just take my money!!! Tämän uniongelman vuoksi koti ei tunnu kodilta. Samalla hämärtyvät kaikki asunnon hyvät puolet ja ihanasta kodista muodostuukin päässäni hämyinen crack-luola.

Omituisinta tässä on se, että normaalisti olen tosi hyvä nukkuja: nukahdan nopeasti ja nukun sikeästi, parhaimmillaan 10-12 tuntia vuorokaudessa. Näin käy missä muualla tahansa. Kotona ollessa taas nukahtaminen kestää, heräilen jatkuvasti ja joskus aamulla herään väsyneenä ennen kellon soittoa enkä enää saa millään unta.

Olen yrittänyt vaikka mitä: olen muuttanut sängyn paikkaa kolmesti, ostanut pimentävät verhot, tuulettanut makuuhuoneen ennen nukkumaanmenoa. Näistä ei ole ollut mainittavaa hyötyä.

Mitä tehdä, kun koti ei tunnu kodilta? Muuttaa?

Help me! Onko kellään ollut samanlaista ongelmaa? Millä tavalla tätä kannattaisi lähteä ratkomaan?