Puutarha parvekkeella

Tämä on ensimmäinen kevät ikinä, kun kodissani ei ole joko pihaa tai parveketta. Siksipä aina keväisin sisälläni heräävä viherpeukalo on pulassa, kun ei pääse kuopsuttelemaan kukkapenkkiä tai edes kylvämään yrttejä parvekelaatikkoon. Onneksi avun tarjoaa poikaystävän parveke ja itse omistajakin on parin vuoden kokemuksella innostunut tästä jokakeväisestä rutiinista.

Suunnistimme tänään kevätretkelle Plantageniin ja palasimme muutaman multasäkin, valtavan hortensian ja ison kukkakassin kanssa. Alkuasetelma: multa- ja sorasäkit…

dsc_0075.jpg

tyhjät ruukut…

dsc_0074.jpg

ja valtava kassillinen kukkia.

dsc_0073.jpg

Kukkien mallailua ruukkuihin…

dsc_0077.jpg

… ja eikun istutuspuuhiin! Ensin ruukkuihin soraa…

dsc_0084.jpg

ja multaa päälle…

dsc_0087.jpg

ja itse kukka kehiin!

dsc_0095.jpg

Voilá!

dsc_0092.jpg

Päässäni oli kehittynyt visio hempeän värisistä kasveista pajulaatikoissa. Laatikko kotoa jo löytyikin ja sen täytteeksi olin suunnitellut hempeän vaaleanpunaisia pelargoneja. Ihan oikeaa sävyä ei kuitenkaan löytynyt, joten valitsin kaksi kunnon pinkkiä ja kaksi valkoista pelargonia, jotka muodostivatkin oikein sopivan kokonaisuuden.

Vaaleanpunaiseksi maalattu säilyketölkki sai osakseen valkovioletin orvokin.

Vihreään ruukkuun halusin jotain pirteää ja näyttävää ja keltainen tähtisilmä on juuri sellainen.

Hyötykasviosastoa edustaa luomupersilja, joka löysi kodin peltiämpäristä.

Loppuun vielä lähikuva uskomattoman kauniista (ja isosta) pensashortensiasta.

dsc_0080.jpg

 

Koti Sisustus

Omakehu tuoksuu

.. hyvältä siis! Lilyn toimitus haastoi kehumaan ulkonäköään. En ole aina ollut siinä kovin hyvä, mutta kun rupesin ajattelemaan asiaa, keksin monia monituisia asioita, joista tykkään itsessäni. Mitä enemmän aloin asiaa ajatella, sitä enemmän kehuja keksin.

Onnellinen omakehulistani kokonaisuudessaan:

1. Olen 172-senttinen, mikä on mielestäni varsin oivallinen pituus.

2. Minulla on pienet kädet ja jalat, minkä ansiosta tietynlainen sirous säilyy kiloista riippumatta.

3. Minulla on kauniit silmät ja sievä suu, joita on mukava korostaa meikillä eivätkä ne näytä hassummilta ihan luonnontilassakaan.

4. Käsivarsiini tarttuu helposti lihasta.

5. Vyötäröni on hoikka ja sen ansiosta yleiskuva vartalostani säilyy mukavan naisellisena vaikka lihoisi tai laihtuisi.

6. Aiemmin heikkona kohtana pitämäni reisi-lantio-perse -osasto on ahkeran salitreenin ansiosta muotoutunut mukavan kurvikkaaksi ja vahvaksi.

7. Solisluuni ovat sievät ja olkapääni muodokkaat.

8. Sääreni ovat hoikat ja naiselliset.

9. Vatsassani on liki 15-senttinen leikkausarpi, joka ei ole ehkä ihan perinteisen kauneuskäsityksen mukainen, mutta joka symboloi itselleni terveyttä, vahvuutta ja vaikeuksien voittamista. Siksipä pidän sitä yhtenä parhaana kohtana kropassani!

Tuossahan noita on kehuja päästä varpaisiin! 🙂

Kannustan muitakin kehumaan itseään, sillä tällä hetkellä olo oman kroppani suhteen on paljon armollisempi ja ylistävämpi normipäiviin verrattuna. Seuraavan kerran kun kuljet peilin editse, keksi ulkonäöstäsi yksi hyvä asia (tai vaikka kymmenen!) niiden ainaisten haukkujen suhteen.

Lempeää lauantaita!

Suhteet Oma elämä Mieli