Tämä yrittäjyys on aika raskasta. Mitenkään yllätyksenä se ei ole tullut, eihän tässä olla ensimmäistä kertaa asialla. Jotenkin tämä alun tahmeus kuitenkin ottaa nyt aika lailla voimille. Tunnin työmatka kahteen suuntaan vielä menettelee, mutta kaikenlainen stressi, uuden opettelu ja työympäristön sisäiset ristiriidat verottavat voimia sen verran, ettei mihinkään ylimääräiseen oikeastaan tunnu riittävän energiaa. Liikuntakin on jäänyt vähemmälle, vaikka luultavasti se auttaisi jaksamaan paremmin. Salitreenejä on kertynyt tilanteeseen nähden ihan kivasti, mutta etenkin ulkoliikuntaa saisi kertyä enemmän, happirikkaat kävelylenkit kun saattaisivat tuulettaa nuupahtanutta korvien väliä tehokkaasti.

Eilen päätin, että nyt on lähdettävä keinolla millä hyvänsä ulkoilemaan. Kylmän ilman, väsymyksen ja puhtaan laiskotuksen voittaakseni päätin, että jos vain jaksan käydä kävelyllä, saan palkinnon. Niinpä vedin välihousut päälle, lenkkarit jalkaan ja pipon päähän ja hipsin tuuleen ja tuiverrukseen. Raikas ilma ja kostea metsä tekivät juuri sen mitä toivoinkin: rauhoittivat laukkaavaa mieltä, lievensivät stressioireita ja auttoivat hiljentymään.

Parasta lenkissä oli kuitenkin se palkinto: pari Kalevin suklaakakkutryffeliä pakuriteen kanssa. Täytynee pitää pari kolikkoa karkkirahaa lenkkitakin taskussa kannustimena…

Aika mukavaa muuten tämä älypuhelinelämä, kun ei tarvitse kantaa erikseen kameraa mukana 🙂