Vietin pitkän viikonlopun vanhempieni luona kotikaupungissani. Viikonloppuun mahtui runsaasti ulkoilua (sanan joka merkityksessä), hyvää ruokaa ja shoppailua sekä muutama havainto elämästä:

-Vanhempien luona on aina lapsi, vaikka olisi kuinka vanha. Tai ainakin käyttäytyy niin.

-En kestä enää alkoholia kovin hyvin. Perjantaina ilakoin kavereiden kanssa ja kyllä oli mukavaa nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Lauantai olikin sitten toinen juttu. Jos krapulat ovat tästä lähtien sellaisia, ei edes iloinen, pirskahteleva, muutaman skumppalasin nostattama nousuhumala ole sen arvoista!

-Nyt on kevät! Saman päivän aikana bongattu kevään ekat perhoset, joutsenet, leskenlehdet, avoautot ja sinivuokot sekä kaivettu kevättakki naftaliinista. Aika hyvä saldo, sanoisin! 🙂

-Joskus on vain uskallettava hypätä jyrkänteeltä ja sukellettava tuntemattomaan, jos kaikki muut tiet ovat tukossa.

Kevät on jotenkin ihanaa aikaa: uusia alkuja, uusia mahdollisuuksia, uusia suuntia. Tänä keväänä niitä on vielä enemmän kuin olisin uskonutkaan. Muutos on hyvästä, mutta nyt kaikki tapahtuu niin kovaa vauhtia, ettei pää meinaa pysyä perässä. Siksipä täällä blogissakin saattaa olla nyt hieman hiljaista, kun yritän handlata näitä elämän heittämiä kierrepalloja.

Aurinkoista viikkoa, mikäli ei tule kirjoiteltua enää ennen ensi viikkoa! 🙂