Rakkauskirje urheilurintsikoille
Oi, USA Pron joogatoppi. Saavuit elämääni kun sinua vähiten odotin. Huomasin sinut isosta joukosta ja sisälläni pilkahti toivonhälve. Voisiko tässä olla se, jota olen niin odottanut, kaivannut ja etsinyt? Olin jo luopunut toivosta. Niin monta pettymystä, niin monta harhaanjohdettua unelmaa.
Moni kaltaisesi oli saanut minut pauloihinsa, kunnes oli jopa väkivaltaisesti riipinyt minut ruvelle tai epäonnistunut täyttämään vaatimattomat toiveeni. Halusin vain jonkun, joka tukisi minua kun sitä tarvitsin ja toisi minusta esille parhaat puoleni. Ja sinä annoit minulle sen kaiken ja enemmänkin, vaatien vastalahjaksi niin vähän.
Voin myöntää sen, ihastuin sinuun ensisilmäyksellä. Jo ensi tapaamisemme jälkeen jäin kaipaamaan sinua. Kaipasin ymmärtävään syleilyysi, johon tunnuin sopivan täydellisesti, jossa en tuntenut itseäni huonoksi tai vääränmalliseksi. Vaikka suhteemme piti olla täysin harrastuksellinen, huomasin ikävöiväni sinua myös silloin, kun olin toisen kanssa. Toisen, joka ei sinun laillasi tukenut minua tiukoissa paikoissa ja myötäillyt kun sitä tarvitsin.
Huomasin kuvittelevani palaavani luoksesi yhä uudelleen. Uudelleen ja uudelleen, kunnes tekisit kaikki muut tarpeettomiksi. Kaikki muut, jotka eivät tarjoa minulle kaikkea sitä, mitä sinulta saan. Toisaalta se tuntuu niin väärältä. Kerro, onko väärin käyttää urheilurintsikoita myös arkena? Voiko se olla väärin, kun se tuntuu niin luonnolliselta, niin oikealta, niin helpolta? Niin tai näin, en ehkä voi pian enää vastustaa pehmeää kutsuasi ja vastaanottavaista joustavuuttasi…
