Heipparallaa ja pahoittelut radiohiljaisuudesta! Olen ollut kuitenkin melko aktiivinen Instagramin puolella (@herkkupepunpaivakirja), mutta tämä blogin kirjoittaminen on jäänyt, koska oma aika on tuntunut olevan niin rajallista. Nyt meillä on kuitenkin aloitettu unikoulu, jonka avulla koitamme saada päivä- ja yöunet rullaamaan säännöllisemmin ja paremmin. Vauva nukkuu nyt ”lounasunensa” sisällä, joten tulipa vain eilen mieleeni, että tämä olisi hyvä sauma palata myös blogin pariin.

Mutta mitäs tänne sitten kuuluu? Paino on sahannut 100 kilon tuntumassa oikeastaan koko korona-ajan. Painonpudotusvauhti ei ole siis päätä huimannut, mutta kokonaispudotus on syksystä kuitenkin jo 13 kiloa, josta olen hyvin tyytyväinen. Tämä n. 100 kg on itseasiassa sellainen paino, jossa olen vuosien ajan ollut paljon, joten kai keho ei meinaa nyt oikein hoksata, että tässä on vielä runsaasti rasvaa, josta luopua. Toinen skenaario on se, että minä en meinaa hoksata, että tästä pienentyminen vaatisi ehkä vielä himpun lisää muutoksia.

Laihdutus vauvan jälkeen on ollut erilaista kuin koskaan ennen. Olen syönyt ihan ”perusruokaa”, jos niin voi sanoa. Herkutellut (vähän liian) säännöllisesti, syönyt ns. roskaruokaa pari kolme kertaa kuussa, juonut siiderin silloin ja toisen tällöin. Lakkoajattelu on siis puuttunut, enkä sitä kaipaakaan, vaikka lisälaihtuminen onkin edelleen tavoitteena. Onneksi nykyään on paljon valloilla ajattelu siitä, että sen sijaan, että poistetaan kaikki ”paha”, lisätään hyvää. Ja tämän nimeen minäkin nykyään vannon! Lisää kasviksia, sopivassa suhteessa lepoa ja liikuntaa, hyvä nesteytys, kehonhuolto jne.

Meidän vauva on jo 8kk. Nyt alan olla yksi niistä vanhemmista, jotka miettii, mihin aika oikein katoaa. Opin myös, ettei hän ole oikeastaan enää vauva, vaan vaapero. Vaapero on termi, jota käytetään 6-12 kuukauden ikäisestä lapsesta. Ja täytyy myöntää, että tuo puoli vuotta oli kyllä sellainen virstanpylväs, jonka jälkeen vauva alkoi kehittyä hurjaa vauhtia ja oppia jatkuvasti uusia juttuja. Oikeastaan joka päivä! Esimerkiksi tänä aamuna hän alkoi yhtäkkiä kivuta astianpesukonetta vasten ja nousta pystyyn. Ei hän vielä eilen sitä tehnyt. Hittijuttuja tällä hetkellä ovat myös suun maiskuttelu kovaaäänisesti, pöydän rummutus kovaäänisesti, mummolaan soutaminen, tutkimusmatkailu ympäri taloa ryömien sekä konttausasennossa hytkyttely. On vain surullista, kun lähipiiri ei ole päässyt nyt seuraamaan näitä kehitysaskelia kuin videopuheluiden muodossa, mutta jospa pian.

Mutta sellaista tänne näin ensi alkuun! Ajattelin kirjoitella myös tuosta meidän unikoulusta, sillä olen jotenkin ihan ”hurahtanut” siihen. Toki myös laihdutusjuttuja ja muita kuulumisia tulossa taas vähän tiiviimpään tahtiin. Jos joku vielä lukee tätä, kerro kommenttiboksissa sun kuulumisia!

<3: Herkkupeppu

PS. Sori noista monista lainausmerkeistä. Olen vähän ruosteessa.

Saanko aloittaa päivittelemällä, kuinka nopeasti aika menee? Meidän ihana syyskuinen täytti sunnuntaina jo kolme kuukautta. Hurjaa. Ja samalla hurjan ihanaa. Mulla oli jossain vaiheessa pienimuotoinen kriisi siitä, kun vauva alkoi muuttua sellaisesta ”pikkuvauva mytystä” jämäkämmäksi ja isommaksi. On vaan niin ihmeellistä kuinka nopeasti aika vastasyntyneen kanssa menee ohi. Mutta nyt kun vauva on kolme kuukautta ja on todella sosiaalinen ja oppii koko ajan uusia juttuja, niin onhan sitä tosi kiva seurata. No ehkä vähän liioittelen, kun sanon, että oppii koko ajan uusia juttuja, sillä meidän typy ei vielä edes kierähdä ympäri, vaikka yritys ja ponnaus kyljellään on kova, mutta siltä se silti oikeasti tuntuu, että vauva muuttuu ja kasvaa joka päivä. Isoin juttu meillä tällä hetkellä on juttelu, eli jokeltelu. Vauva tekee sitä meidän kanssa sekä paljon myös itsekseen esim. leikkimatolla ollessaan. Hän viihtyy nykyään myös jo todella hyvin leikkimatolla leluja tutkaillen ja ihan vasta alkoi jo tavoitellakin leluja. Hän voi myös hengailla pitkään sohvalla tutkaillen verhoja, lamppuja ynnä muuta ympärillä näkyvää ja raportoi näistä havainnoistaan ihanalla äänellään. Myös omalle peilikuvalleen hän ensin hymyilee isosti ja sitten juttelee. Luulen, että vauvalla tulee olemaan isompanakin kiva puheääni, koska ainakin tuo sen vauvaääni on i h a n a. Hän on myös alkanut viihtyä paremmin mahallaan ja jaksaa jo jonkin verran kannatella päätään.

Kävimme viime viikolla ottamassa kolmen kuukauden rokotteet, joita on suun kautta annettava rotarokotus, joka annettiin jo ensimmäisen kerran kaksi kuukautisena, sekä kaksi pistettävää rokotusta. Minun piti pitää vauvaa tiukasti kainalossani, toista jalkaa omien jalkojeni välissä ja pistettävää jalkaa jämäkästi koukussa. Kun ensimmäinen piikki pistettiin, ei vauva edes kovasti itkenyt ja olin ihan, että jes, tämähän menee hyvin. Neuvolatäti kuitenkin kertoi tämän jälkeen, että tuo toinen pistettävä rokote on vähän inhottavampi, sillä se kirvelee. Ja kyllähän siinä meinasi sydän särkyä, kun toinen itkee kurkku suorana, kun rokoteaine kirvelee pikkuisessa jalassa. Onneksi äidin syli ja lohduttelut kuitenkin auttoivat nopeasti. Meillä oli neuvolan jälkeen suoraan Esikkokerho, jossa käymme viikottain ja siellä oli ohjelmassa vauvatanssia. Kysyin neuvolatädiltä, että kannattaakohan meidän osallistua ja hän kannusti ainakin käymään kokeilemassa, sillä rokotteista tulevat oireet tulevat yleensä vasta vähän myöhemmin, jos ovat tullakseen. Kerho menikin tosi hyvin ja oireiden suhteen pääsimme aika vähällä. Illalla oli vähän normaalia enemmän itkuisuutta ja kakka tuli normaalia useammin, mutta eipä muita havaintoja.

Vauva oli myös viikko sitten ensimmäisen kerran hoidossa. Äitini tuli sunnuntaipäivänä meille ja leivoimme ensin pipareita ja vietimme aikaa yhdessä, ja illalla lähdimme mieheni kanssa Ismo Leikolan stand up keikalle. Mummu oli vauvan kanssa kaksin kolmisen tuntia ja heillä oli mennyt tosi hyvin. Vauva oli syönyt pullollisen pumppaamaani maitoa, ottanut parit torkut mummun sylissä ja ollut aivan tyytyväinen. Minua etukäteen vähän jännitti, sillä joskus illat tosiaan saattavat olla kiukkusia ja vauvaa joutuu kantelemaan, mutta tuo ilta ei onneksi ollut yksi niistä. Myös meillä vanhemmilla oli todella hauskaa. Ei ole suotta Ismo saanut maailman hauskin mies -titteliään.

Meillä nukutaan edelleen todella hyvin ja nukkumaanmeno on hieman aikaistunut, niin kuin täällä blogissakin kirjoittelin toivovani. Vauva siirtyi myös nyt kolmikuukautispäivänään kehdosta pinnasänkyyn. Nukkumaan mennään noin 21.30-23 ja yöllä herätään syömään kerran 3-6 välillä ja aamulla herätään noin 7.30-9. Tämä rytmi sopii meille paremmin kuin hyvin. Olen vain kuullut kauhutarinoita neljän kuukauden hulinoista, mutta koitan olla murehtimatta tulevaa ja nautin näistä jo melkein pari kuukautta tällaisina kestäneistä unista. Nukun oikeasti enemmän kuin töissä käydessäni, enkä ole itse enää tarvinnut päiväunia, joten vauvan päikkäriaikoina olen saanut omia juttuja tehtyä. Pääasiassa ne omat jutut ovat jumppaamista, lenkkeilyä ja kotitöitä – blogin kirjoittaminenkin on ollut  aika vähäistä nyt, pahoittelut siitä. Yritän kuitenkin pitää jonkunlaisen tahdin täällä yllä ja jos esim. reaaliaikaiset paino- ynnä muut kuulumiset kiinnostaa, niin kannattaa mennä Instagramiin seuraamaan  @herkkupepunpaivakirja. Painoasioistakin ajattelin kuitenkin kirjoittaa lähipäivinä ja siitä, miten esimerkiksi tuollainen vanha kunnon biletysilta ja darrapäivä vaikuttivat laihdutukseen.

Ois kiva kuulla myös teidän kuulumisia kommenttiboksissa!

<3: Herkkupeppu