2. ja 3. viikon painonpudotus
Elo vauvan kanssa on yllättänyt intensiivisyydellään. Älkää käsittäkö väärin, se on todella ihanaa, mutta luulin pystyväni irrottautumaan blogin pariin enemmän. Ja varmasti pystyisinkin, mutta en halua tulla kirjoittamaan väkisin, joten kun olen saanut vauvan päivällä nukkumaan jossain muualla kuin sylissä, on prioriteettilistalla voinut blogia korkeammalla olla esimerkiksi omat päiväunet tai kotityöt. Nyt olen kuitenkein täällä taas ja raportoin saman tien kahden menneen viikon painonpudotuksen!
Tittididii, painoa on pudonnut nyt kolmessa viikossa 2,6 kg, sillä tämän viikon tulos oli -600 grammaa ja edeltävän viikon -900 grammaa. Ruokavalioni ei edelleenkään ole puhtaimmasta päästä ja herkut ovat edelleen maistuneet, mutta muutosta ”entiseen elämään” on, että herkkujen määrä kerralla syötynä on paljon maltillisempi ja syön myös paljon todella terveellisiä ruokia ja ruoka-aineita, niiden epäterveellisten rinnalla. Ruokapäiväkirjassani on siis sulassa sovussa pakastepitsa salaattien, wokkien ja minttukrokanttisuklaan kanssa. Mutta voisiko tämä ollakin se elämäntapamuutos? Jos ei aina oliskaan niin on-off. Tämä blogikin lähti liikkeelle herkkulakosta ja vaikka tuloksia tuli kovasti, niin tilanne on se, että olen jälleen pudottelemassa niitä samoja kiloja.
Vaunulenkkeily on tällä hetkellä hyvinvointini kulmakivi. Niinä päivinä, kun en käy ulkona lenkkeilemässä, on illalla oloni todella tunkkainen, vetämätön ja ylipäätään vain huono. Ja lenkkisääthän ovat tällä hetkellä mitä parhaat – ei ole liian kylmä eikä kuuma ja muutenkin ilma on raikas ja puut kauniin värisiä. Koska liikunta on ollut niin paljon kevyempää ja vähäisempääkin raskausaikana, saa lenkkeily jo kehoni tuntumaan rasitetulta. On siis ollut todella tärkeää ottaa mukaan myös venyttely. Tuolloin vuonna 2016, kun laihdutin ja liikuin todella suuria määriä, oli riesanani pitkään nivustulehdus. Siihen lääkkeenä toimi lopulta kipugeeli, lepo ja venyttely. Ja koska en haluaisi joutua samanlaiseen kipugeelikierteeseen, taikka totaalilepoon, olen kuuliaisesti venytellyt miltei päivittäin.
Eilen tein myös 2 x 10 kyykkyä vauva sylissäni ja tänään reiteni ovat kipeät. Naurattaa itseänikin, kun miettii, millaisia treenejä sitä onkaan ennen tullut tehtyä. En tosin ole ihan varma onko tämä reisikipu peräisin noista kyykyistä vai maanantaisesta lenkkeilystä. Kävelimme vauvan kanssa tapaamaan ystäviäni 7,5 kilometrin päähän ja tulimme bussilla pois, mutta bussipysäkkikävelyäkin tuli vielä miltei kaksi kilometriä. Olen seurannut Polaristani kävelyvauhtejani ja ne ovat olleet niin paljon hitaammat kuin aiemmin, vaikka olen tuntenut käveleväni kohtuu reippaasti. Toki kuntoni on heikentynyt ja vaunut tekevät menosta hieman raskaamman, mutta olen ollut ihmeissäni, kun tuntuu, etten edes saisi jalkojani liikkumaan nopeampaa. Ennen lenkkeilin normaalisti n. 10min/km vauhtia (eli 6km/h), mutta nyt kilometrivauhti on ollut 11-12 minuutin luokkaa. Tuolla maanantain lenkillä haastoin kuitenkin itseäni ja aloin vain pakottaa jalkani kävelemään nopeampaa ja kyllähän se dieselmoottori viimein käynnistyi ja nopein kilometrini oli lopulta alle 10 min/km. Keskisyke lenkillä oli n. 130 ja maksimisyke 150, joten saan vaunulenkeistä kyllä helposti hyvin tehokkaita. Ja tuli hyvä fiilis, kun huomasin, että kyllä kehoni edelleen pystyy liikkumaan reippaastikin. Minun täytyy vain hyväksyä, että en millään voi olla samassa kunnossa kuin aiemmin, mutta motivaatio kunnon kohottamiseen on kyllä hyvä.
Painonpudotukseeni vaikuttaa kovasti myös imetys. Vauva on kasvanut erinomaisesti, mutta minulla ei silti maitoa tule mitenkään erityisen runsaasti, vaan hän kyllä syö kaiken mitä irti saa. Välillä olen ollut jo huolissani riittääkö maito, kun vauva imee tyhjää tissiä ja meinaa välillä hermostua, mutta lueskeltuani Imetyksen tuen nettisivuja ja juteltuani asiasta neuvolassa sain varmuuden, että ei ole syytä huoleen, vaan tyhjemmän rinnan imemisellä vauva nostattaa maitoa, jotta kysyntä ja tarjonta vastaisivat jatkossakin toisiaan. Jotta maitoa kuitenkin tulee, täytyy minun syödä riittävästi, joten en ole laskeskellut kaloreitani tai ollut nälissäni (paitsi joskus harvoin aamuyöllä herätessäni melko monetta kertaa imettämään), joten tämä painonpudotustahti on mielestäni erittäin sopiva.
Ensi viikko on jännittävä, sillä vietämme vauvan ristiäisiä (jännittää vähän) ja lisäksi perjantaina on aika ottaa ensimmäiset kuukausikuvat ja -mitat (jännittää enemmän). Olen nyt saanut vauvan hieman paremmin nukkumaan päiväunia muuallakin kuin sylissä, joten toivottavasti pääsen taas kirjoittelemaan hieman useammin. Haluaisin jakaa näiden laihdutus- ja liikunta-ajatusteni lisäksi myös kokemuksia tästä vauva-arjesta – väsymyksen kanssa kamppailusta ja siitä, miten olen uskaltautunut lähtemään vauvan kanssa liikkeelle, kun sitä aiemmassa postauksessa hieman kipuilin, joten kuullaan taas!
<3: Herkkupeppu