Neljännen viikon yhteenvetoa

Nuhanenä täällä huomenta! Minun oli tarkoitus kirjoittaa tämä postaus vasta illalla, mutta jostain hyvin merkillisestä syystä heräsin jo tuntia ennen kellon soittoa (ja vieläpä kohtuu pirteänä) niin päätin istahtaa jo nyt koneen ääreen. Viime viikko oli tosiaan hyvin erilainen kuin edeltäjänsä. Lauantaina alkanut lonkkakipu oli kova vielä maanantaina ja tiistaina ja pysyi jonkinasteisena mukana koko viikon. Aamulla jalka saattaa tuntua ihan ok:lta, mutta iltaa kohden se väsyy ja alkaa kipuilla. Liikunnat ovat tällä viikolla jääneet yhteen torstaina tehtyyn yläkropan salitreeniin, sillä tämän jalkavaivan seuraksi sain vielä flunssan. Torstai-iltana salin jälkeen alkoi kurkkukipu ja muut flunssan oireet liittyivät mukaan seuraavina päivinä. Yhdistelmällä lonkkakipu+flunssa+puolet viikosta reissussa on painonpudotustulos tältä viikolta vaatimattomat 100 grammaa. Neljän viikon yhteistulos siis tasan 4 kiloa. Tavoitevauhdissa siis ollaan edelleen, mutta onhan tahti hidastunut. No, josko kroppa on nyt tarvinnut enemmän voimia minun paranteluuni kuin rasvanpolttoon.

Sanotaan, että painonpudotuksessa ruokavalion osuus on 70% ja liikunnan 30%. Tähän faktaan pohjautuen painon olisi kyllä suonut tippuvan enemmän, sillä syömisten kanssa ei ole tapahtunut ylilyöntejä. Reissussa söin kavereideni luona samantyyppistä ruokaa kuin kotonakin ja koulussa terveellistä kouluruokaa. Lauantaina kävimme ulkona syömässä, otimme kolmeen pekkaan kaksi sormisyötävälautasta, niissä osa annista ei ollut niin terveellistä, mutta ruokaa ei ollut ihan hirvittävästi henkeä kohden. On toki voinut käydä niin, että en ole osannut suhteuttaa annoskokojani ajatellen sitä, että liikunta ei ole sisältynyt tähän viikkoon, kuten yleensä. No, niin tai näin, uusi viikko ja uudet kujeet! Nyt alkuviikosta en edelleenkään pääse vielä liikkumaan, sillä nuha ja yskä ovat edelleen seuranani. Luvassa siis vielä enemmän keskittymistä hyvin syömiseen ja kaino toive, että loppuviikosta pystyisi jo liikkumaan. Vastoinkäymisiä siis jonkin verran sairastelun myötä, mutta periksi ei anneta. 

Kaverini otti minusta 4.8. aloituskuvat ja tulevana viikonloppuna on tarkoitus ottaa kuvat siitä, mitä kuukauden aikana onkaan kropassa tapahtunut. Katsotaan, josko rohkenen jakaa noita kuvia myös blogissa.

Tsemppiä tulevaan viikkoon itseni lisäksi myös kaikille muille!