Asenne ratkaisee
”Asenne ratkaisee”-lausahdus on jäänyt itselleni vahvasti mieleen Big Brother-ohjelmasta. Vaikka ohjelmasta olisikin, mitä mieltä hyvänsä, (itse toki kaipaan sarjaa kovasti), on tuo lause silti harvinaisen totta. Harvinaisen monessa asiassa. Itselleni merkittävintä monessa jutussa on vieläpä se, miten johonkin asiaan asennoituu. Jos lähtökohtaisesti jo ajattelen, että ei varmasti tule olemaan kivaa, en varmasti pysty tähän eikä kyllä edes kiinnosta, niin lopputulos on jo aika pitkälle sinetöity alkumetreillä. Jos taas lähtöasetelma on piirun verran positiivisempi ja motivaation lähteet oikeat, on onnistuminen huomattavasti todennäköisempää.
Tämä näkyy niin isoissa kuin pienemmissäkin asioissa. Esimerkiksi maanantaina oli kauhea liikenneruuhka ja työmatkaan meni melkein tunti ja olin myöhässä (hei, miten musta tuntuu, että mulla oli viime maanantainakin huono päivä?!). Koko päivä töissä oli buukattu täyteen ja kaikki jutut ei mennyt niin kuin oltiin suunniteltu. Ärsytyskäyrä oli niiiin korkealla ja koko päivä meni huonoissa fiiliksissä ja yrittämällä vain selviytyä iltaan saakka. Tiistaiaamuna sen sijaan ajattelin, etten mitenkään jaksa toista yhtä huonoa päivää. Se äksyily on raskasta muille, mutta myös etenkin itselle. Niinpä päätin, että tästä päivästä tulee hyvä, tai ainakin parempi kuin edeltäjästänsä. Ja näin kävi! Asenne ratkaisi.
Sama juttu tässä meikäläisen projektissa! Niin monesti on koittanut se maanantai, kun lähtöasetelma on ollut, että ”nyt pitäis elää terveellisemmin ja laihduttaa”. Ai miksi? Kuka niin sanoo? Haluatko ite sitä vai miksi pitäis? Niinpä. Hyviä asioita pohtia ennen kuin edes aloittaa. Ja aloittanut minä olen, monta monituista kertaa. Se, että löytää itsensä yhä uudelleen samasta, tai jopa vähän huonommasta jamasta kuin viime kerralla, on raskasta. Olen niin kyllästynyt siihen. Siksi nyt piti tehdä jotain vähän radikaalimpaa. Oikeasti ei yhtään sen radikaalimpaa kuin aiemminkaan, vaan sitoutua hommaan oikeasti, pitkällä tähtäimellä. En ihmisenä ylipäätään ole mikään pitkän tähtäimen-tyyppi. Elän hetkessä ja pyrin vielä nauttimaan siitä. Mutta sen sijaan, että nauttisin yksittäisistä hetkistä, haluaisin olla kokonaisvaltaisen tyytyväinen elämääni ja nauttia siitä jatkuvasti. Itselläni siihen vaikuttaa myös hyvin paljon se, millaisessa kehossa ja kuinka hyvinvoivana saan elää.
Ensimmäinen kuukausi projektia takana ja olen edelleen ihmeissäni siitä, kuinka helppoa kaikki on ollut. Ei herkkuhimoja. Ei itsesääliä. Ei suorittamispainetta. Ja uskon, että avain tähän on ollut, tattadaa – mun asenne! Oon ehkä tässä vuosien varrella oivaltanut jotain. Ehkä oon viimein tajunnut, että en tee tätä kenellekään muulle kuin itselleni. Kaikki tärkeät ihmiset kyllä hyväksyy mut just tämmösenä ja rakastaa mua kyllä, mutta ehkä itse voisin rakastaa vielä vähän enemmän, jos mieltäni ei varjostaisi ajatus epätyytyväisyydestä. Ihmisarvoni ei ole riippuvainen siitä paljonko painan, mutta silti omia henkilökohtaisia motiiveja laihduttaa on paljon. Ehkäpä voisin listata niitä tänne joskus!
Kuvissa herkut vs. terveellinen ruoka, kumpi sua houkuttelis just nyt enemmän?