Työpaikkaliikunnasta
Menin lupailemaan maanantaina jotain kuvaruokapäiväkirjahässäkkää, mutta tässä on nyt tullut pari muuttujaa. Tiistai meni vielä ihan hyvin, mutta eilinen sen sijaan on toinen tarina. Maanantain ja tiistain välisenä yönä mun puhelin ei ollut ladannut akkua kuin noin 50 prosenttia ja olin tästä ihmeissäni. En kuitenkaan sitten kiinnittänyt asiaan huomiota sen enempää ja tiistain ja keskiviikon välisenä yönä akku olikin sitten loppunut kokonaan eikä tämän johdosta puhelin tietenkään herättänyt. Heräsin onneksi siten, että ehdin töihin. En kuitenkaan suinkaan ehtinyt pyörällä niin kuin olin suunnitellut vaan taloutemme toinen osapuoli joutui pyörän satulaan ja minä säntäsin vauhdilla auton rattiin. Että ei siinä oikein ruokakuvat ollut mielessä. Muutenkin on jäänyt osa ruuista kuvaamatta, hupsis. Puhelimen latausongelman syyksi selvisi, että laturin usb-pää oli jotenkin todella löysä, joten minulla on eri laturi nyt käytössä ja tänä aamuna herätyskello soi ja akkukin oli täynnä, mahtavaa.
Sen sijaan halusin tänään kirjoittaa työpaikkaliikunnasta. Työpaikkaherkuttelusta olenkin avautunut jo ihan blogini alkutaipaleella, mutta työpaikkaliikunnasta en ole vielä sanaista arkkuani avannut. Tokikin tuosta työpaikkaherkuttelusta on kokemustakin huomattavasti enemmän, valitettavasti. Kävin tänään nimittäin ensimmäistä kertaa työnantajan tarjoamalla sählyvuorolla. Olen töissä kunnassa, jolla on yli 1000 työntekijää ja tuo sählyvuoro on avoin kaikille kunnan työntekijöille torstaisin klo 16-17. No, arvatkaapas montako meitä oli tänään? Yhdeksän henkilöä. Tokihan on lapset, jotka pitää lähteä hakemaan hoidosta ja koira jonka pitää päästä ulos ja mies joka tarvitsee auton ja työt, jotka venyvät aina yli neljään ja enhän edes tiedä ketä siellä käy. Mutta silti. Yhdeksän. Itsellänikin on monena torstaina iltavuoro, joten en pääse osallistumaan ja lisäksi olen välillä koulussa toisella puolen Suomea torstaisin, mutta niinä kertoina kuin suinkin pääsen, aion todellakin mennä. Oli niin hauskaa! Pelaajat oli eri tasoisia, miehiä ja naisia, mutta silti tunnelma oli rento ja kaikki saivat hien pintaan ja kokeilla omia kykyjään.
Mun mielestä on mahtavaa, että työnantaja tarjoaa tällaisen mahdollisuuden. Kunnallisella puolella työsuhde-etuja ei ihan hirveästi ole, joten otan tämän kyllä ilolla vastaan. Tuollainen pelailu on juuri sellaista, jossa liikunta tulee melkein kuin itsestään, sivutuotteena. Nytkin reilun tunnin peleissä minulta kului melkein 700 kaloria ja etureisissä tuntui jälkikäteen, että juoksupyrähdyksiä on otettu. Mukavaa vaihtelua salilla ja jumpissa ramppaamiseen. Jos sinulla on jokin tällainen mahdollisuus työnantajan puolelta suotu, niin nyt haluan kyllä kannustaa kovasti osallistumaan! Käy ainakin kokeilemassa, en usko, että voit menettää paljoakaan.
Tässä nyt lopuksi kuitenkin ensimmäisessä kollaasissa tiistain ruuat ja toisessa kollaasissa sekaisin ruokia, joita olen syönyt eilen tai tänään, how logic is that! Tiistain molemmat pääruuat tuli syötyä ulkona, hupsis. Lounassalaatilla käytiin työkaverin kanssa ja töiden jälkeen piti mennä suoraan valkkailemaan laattoja meidän kotiin, että remonttireiskat pääsee hommiin, niin mieheni ehdotti, että käytäisiinkö subilla. Onneksi tajusin ottaa vaan puolikkaan, niin ei tullut jäätävää ähkyä ja turvotusta, hyvä minä!
Mutta kerrohan tarjoaako sun työnantaja työpaikkaliikuntamahdollisuutta?