Herkuttelu työpaikalla

Meidän työpaikalla on taukotilassa tarjolla herkkuja paljon. Tai ainakin usein. Itse palasin lomalta tiistaina ja olin kuulemma ”missannut” maanantain juustokakun. Ehdin silti raportoimaan tiistain kinderpatukat ja keksit, keskiviikon lakkakakun, torstain Pullava-pitkon ja perjantain keksit. Kun sanoin usein, tarkoitin siis oikeasti usein – JOKA PÄIVÄ!! Siinä voi jokainen laskeskella montako ekstrakaloria tulee jos joka päivä napsaisee vähän pöydän antimista. Siinäpä olisikin ideaa, ehkä pitää joskus laskea…

Myönnän, että olen itsekin ollut yksi heistä, jonka käsi käy kahvitauolla keksikipolla ja se, joka ajattelee, että kaikkia tarjolla olevia kakkuja ynnä muita täytyy vähintäänkin maistaa. Ja suklaiset herkut, ne on heikkous numero 1. Mielestäni työpaikalla herkuttelu on silti jokseenkin turhaa. Toki pikku sokeripiikki iltapäivällä voi hetkellisesti piristää, mutta silti… Tavoitteeni tulevaisuudessa tämän boikottijakson päätyttyä olisi, että herkkuhetket kuuluvat juhlaan ja erikoistilaisuuksiin, ei arkeen, jota työpaikoilla vietetään. Lisäksi yleensä kahvitauoilla käydään silti keskusteluja siitä, kuinka paljon rasvaa/sokeria/kaloreita/tms kussakin herkussa on. Tai siitä, kuinka ei pitäisi, mutta ottaa silti ihan vähän. Tai siitä, kuinka on ansainnut herkun, koska työpäivä on ollut raskas/söilounaaksivainsalaattia/aikookäydäillallalenkillä/tms.

 

 

EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI!

 

Herkkua on ollut tyrkyllä työn ohessa myös lounastauoilla. Kävin tiistaina ja tänään perjantaina työkavereiden kanssa lounassalaatilla. Mmm, terveellinen lounas! No, porsaanreikänsä on sielläkin, sillä lounaan hintaan kuuluu myös kahvi/tee + jälkiruoka. Tiistaina jälkiruokatarjoilussa olisi ollut keksejä ja perjantaina mangorahkaa (ja aiempien kokemusteni mukaan, ei mitään sokeritonta terveysrahkaa).

 

Mitä mieltä sinä oot, onko töiden lomassa herkuttelu mukava piristysruiske arkeen vai ihan höpöhommaa?