Vaa’an kohtaaminen ensimmäistä kertaa vuonna 2017

Eilen uskaltauduin ensimmäistä kertaa tälle vuotta astumaan vaa’alle. Tunsin kyllä kehossani, että vieläkään ei olla siinä tilanteessa, mikä oli ennen joulua (89,9kg) ja lopputulos olikin aika odotettava: 91,7kg. Vielä melkein kaksi kiloa siitä, mitä oli ennen joulua. Aluksi tietenkin ärsytti, vaikka todella tiesinkin, että tulos olisi tuota luokkaa, mutta kyllähän se nyt tympii, kun on tavallaan heittänyt aikaa hukkaan. No, eilisen päivän kuitenkin hauduttelin tätä asiaa ja iltapäivään mennessä olin saanut jo ajatukseni siihen malliin, että hei, montako aiempaa vuotta olen tammikuussa painanut enemmän tai vähemmän yli 100 kiloa. Hyvin monta! Tämähän on siis rutkasti parempi tilanne siihen verrattuna. Lisäksi ilmeisestikin todella tarvitsin tuota löysäilykautta. Ja musta tuntuu, että vielä enemmän, kun mun keho huusi löysäilyä, niin oikeasti se oli pää ja mieli, jotka välillä tarvitsivat lepoa suorittamisesta ja kontrollista. 

Ja tuo rennommin otto aiheutti myös sen, että terveellisen elämän tuoma hyvä olo niin kehossa kuin energiatasossaki ovat taas motivoivia juttuja ja halu päästä uusiin painolukemiin ja nähdä muutoksia kuvissa on suuri. Tästä on hyvä jatkaa, onhan mulla loppuvuosi ja loppuelämä aikaa opetella tätä uutta elämäntapaa. 

Haluaisin ehtiä joku päivä kirjoitella teille arjesta ja siitä, miten se on lähtenyt käyntiin. Olen kuitenkin viime päivät kirjoitellut kehittämissuunnitelmaa koulua varten ja tällä viikolla onkin lähijakso opinnoissa, joten lähden huomenna Helsinkiin ja tulen sieltä vasta myöhään lauantai-iltana. Vaakapostaus rupeaa kuitenkin tulemaan jälleen tuttuun tapaan maanantaina (tai pian maanantain jälkeen) ja sitten ehtimisen mukaan muuta juttua.

Tulikos teillä ”joulukiloja” ja jos, niin millä fiiliksellä olette ne kohdanneet?