Asioita, joita teen, kun laskettuun aikaan on kaksi ja puoli viikkoa

Vaikka vauvan tuloon on alettu valmistautua jo ensimmäisestä ultrasta lähtien, on moni asia silti jäänyt tänne viimeisille viikoille. Hankimme paljon tavaroita käytettynä Facebook kirppareilta ja Torista ja toki näiden käytännön hankintojen ja järjestelyjen lisäksi valmistautumista on vaatinut myös henkinen puoli. Itse olen aina halunnut lapsia ja äitiys on minulle hyvin luonteva asia, enkä oikeastaan stressaa sitä, miten pärjään vauvan kanssa. Toki uusi elämäntilanne mietityttää ja tiedän sen tulevan olemaan myös rankkaa, mutta olen hyvin luottavaisella mielellä. Mieheni taas kipuilee asian kanssa hieman enemmän ja olemmekin odotusaikana keskustelleet paljon siitä, millaisia vanhempia haluamme lapsellemme olla ja mitä periaatteita pidämme tärkeinä. Ehkä voisinkin avata niitä  jossain toisessa postauksessa.

Nyt sen sijaan ajattelin listata asioita, joista päiväni täyttyvät näin ilman vauvaa äitiyslomalla ollessani ja vauvaa vielä odotellessani.

• Touhuilen kotona kaikenlaisia siivous- ja muita kotitöitä samalla kuulokkeista podcasteja kuunnellen. (Suuri suositus raskausteemaan liittyen Hei baby -podcastille!)
• Järjestelen vauvan tavaroita pikkuhiljaa paikoilleen ja tänään aion pedata hänelle sängyn. Tai meillä se on oikeastaan kehto näin aluksi, pinnasänky odottelee varastossa vielä muutaman kuukauden. Eilen sen sijaan pakkasin viimein sairaalakassin ja aloin täyttää vauvakirjaa, jonka äitini osti meille. Se on ihana Muumivauvakirja ja haluan täyttää sen sivut huolella ja rakkaudella.
• Istahdan useamman kerran päivässä tietokoneelle pelaamaan Herttaa, jota mieheni opetti minut kesälomalla pelaamaan ja johon koukutuin välittömästi. Kyseessä siis yleensä tietokoneissa valmiina oleva korttipeli.
• Syön rauhassa nautiskellen ja syönnin jälkeen pötkähdän sohvalle tai sängylle selaamaan somea, blogeja ja uutisia.
• Luen kirjaa ja yleensä jo melko nopeasti minua alkaa väsyttää ja otan yhdet, joskus jopa kolmet päiväunet päivän aikana. Päiväunien kesto vaihtelee viidestä minuutista useampaan tuntiin.
• En tunne lainkaan huonoa omaatuntoa joutilaisuudestani, päivätorkuistani tai tietokoneella istumisestani, sillä tiedän, että kohta päiväni täyttyvät ihan muunlaisista asioista ja tämä elämänvaihe ei tule enää koskaan takaisin.
• Iltaisin käyn mieheni kanssa rauhallisella kävelyllä ja sen jälkeen käymme suihkussa tai saunomme, otamme iltapalaa ja pötkähdämme sohvalle katsomaan HBO:ta.
• Puolen yön tietämissä hiippailen sänkyyn, pönkään itseni Lidlin vartalotyynyllä (järkyttävän iso suositus myös tälle!) hyvään asentoon ja nukun noin 7-8,5 tunnin yöunet käyden yön aikana noin 3-5 kertaa vessassa.
• Päivän aikana ajattelen vauvaa noin 90% ajasta. Kuvittelen miltä hän näyttää, miltä tuntuu pitää häntä sylissä ja nuuskutella hänen vauvantuoksuista niskaa ja pukea hänet pikkuruisiin söpöihin vaatteisiin.
• Kuuntelen lapsista kertovia lauluja, luen vauvarunoja sekä synnytyskertomuksia ja itkeskelen.

”Lupaan ottaa sinut tosissaan
ja nähdä koitan sinun tavallas
löydät sääntös ja tiedät lopulta
mä lupaan aina ja aina ja aina
oon sinun puolellas

sinä olet kaunis,
hento ja viaton
sinä olet kaunis,
niin vahva ja voimaton
sinä olet meidän
vaikka vain hetken lainassa oot
ja minä olen sinun
minä olen sinun
niin kauan kuin voin”

Onko muiden esikoistaan odottavien päivät olleet yhtään samanlaisia, vai olenko ihan outo?

<3:Herkkupeppu