Juna kulkee
Terveiset junasta! Täällä lähdettiin puksuttelemaan tovi sitten Helsingistä kohti pohjoista. Viimeiset tämän vuoden lähiopetuspäivät takana ja vaikka aina kotoa lähtiessä tuntuu, ettei yhtään huvittaisi lähteä, on nämä reissut joka kerta olleet antoisia. Jos luennot eivät ole ihan aina napanneet (vaikka yleensä nekin ovat olleet hyviä!), on vertaistukea omiin opintoihin saanut luokkakavereilta. Lisäksi näillä Helsinki-reissuillani on koulun lisäksi sosiaalinen ulottuvuus, sillä näen nykyisin paljon useammin sellaisia kavereita, joita ennen näin vain pari kertaa vuodessa pitkän välimatkan vuoksi. Tällä reissulla kävin myös moikkaamassa kummipoikaani, joka oli kasvanut hurjasti elokuusta. Olihan hän tuplannut ikänsä siitä, kun viimeksi nähtiin, joten ihmekös tuo.
Kahden viikon päästä on jouluaatto! Ihanaa. Tänä vuonna meillä alkaa joululoma 22. päivä, joten ehdin vähän mukaan myös jouluvalmisteluihin, kun monena vuonna on mennyt vähän niin kuin valmiille. Vietämme siis joulun siten, että tuolloin ennen joulua ja jouluaattona olemme mieheni perheen kanssa hänen lapsuudenkodissaan ja joulupäivänä siirrymme minun vastaavaan. Mutta tuosta valmistelusta, siitä se joulufiilis oikeasti tulee. Ensi viikolla menen jo vähän aloittelemaan, kun keskiviikkona töiden jälkeen menen äitini kanssa leipomaan perinteiseen tapaan karjalanpiirakoita ja pipareita. Minulla on seuraavana päivänä vasta iltavuoro niin voin jäädä myös yöksi. Kiva pikku irtiotto tulevan kuusipäiväisen työviikon keskelle.
Oon aina ollut jouluihminen, vaikka joulumuistoja onkin kertynyt laidasta laitaan. Joulussa vaan on jotain taikaa. Pitkän syksyn jälkeen joulunodotus tuo voimaa ja tieto siitä, että kohta saa ottaa ihan iisisti. Rakastan myös joululahjojen hankkimista ja itsenäisyyspäivänä kävimmekin hoitamassa viimeiset joululahjat kasaan. Emme tänä vuonna osta mieheni kanssa toisillemme joululahjoja, sillä aiomme ostaa uuden sängyn. Meillä kummallakin on syntymäpäivä alkuvuodesta, joten sitten muistamme toisiamme. Jouluaattona on myös meidän viides kihlapäivä, joten juhlan aiheita sattuu paljon tähän vuoden vaihteen tienoille.
Odotan myös herkkuja, myönnetään! Näin viime yönä unta, että söin munkkia, kunnes muistin, että ei, ei minun pitäisi ja nakkasin puolikkaan munkin roskiin. Ehkä on siis vähän ajatukset olleet jo siellä suunnalla. Aion leipoa jouluksi porkkanapiirakkaa, sillä minulla on tehnyt sitä mieli jo pitkään. Ja toki Juhlapöydän konvehdit on ihan must juttu. Ja piparitaikina. Leivomme piparit tosiaan jo ensi viikolla, mutta koska en vielä silloin taikinaan kajoa, äiti pakastaa sitä minulle jouluksi. Ei saa nauraa, ihan normaalia! Vaikka olin alunperin ajatellut, että en herkuttelisi edes jouluna, niin täytyy myöntää, että pikku breikki tästäkin hommasta tulee kyllä ihan tarpeeseen, joten sen itselleni suon.
Mutta nyt ajattelin laittaa Lilyn kiinni ja siirtyä selailemaan lähdevinkkejä, joita koulusta tarttui matkaan. Sitten, kun on ollut jonkin aikaa ahkera, on mukava syödä kuvassa näkyvät matkaeväät!
