Mitä ehtii tapahtua kahdessa ja puolessa vuodessa?

Siis sen lisäksi, että ihminen kerää painoa mukaansa noin 20-30 kiloa. No, sen lisäksi ehtii tapahtua kyllä paljon. Ja koska tapahtumia on ollut niin paljon ja ne ovat suurilta osin olleet iloisia ja onnellisia, en ole ehtinyt painoasiaani kuitenkaan ihan hirveästi murehtia. Oikeastaan tuo murehtiminen on alkanut vasta tänä vuonna. Mutta nyt niihin menneisiin!

2017 vuonna suoritin opintojani Helsingissä reissaten lähipäiville kerran kuussa. Tästä olikin täällä blogissa jo puhetta silloin aiemmin, koska aloitin opinnot syksyllä 2016, kun myös painonpudotukseni ja blogini olivat aktiiviset. Tämä vuosi huipentui syksyllä omakotitalomme ostoon ja pääsimme muuttamaan marraskuussa. Muistan, että tuolloin liikunta jäi selkeästi vähemmälle, kun oli niin paljon intoa laittaa kotia ja touhuta sen parissa. Paino myös on tämän vuoden aikana kerääntynyt kovasti takaisin.

 2018 alkuvuosi meni tiiviisti opintoja loppuun saattaen. Opinnäytetyöprojekti oli aika raskas ja aikaavievä ja se, sekä muut kouluhommat, veivät tammi-maaliskuun töiltä jääneet vapaa-ajat hyvin pitkälti. Alkuvuodesta 2018 olimme kuitenkin myös mieheni ja siskoni kanssa Fitfarmin Superdieetillä kolmisen kuukautta. Muistan, että tuolloin lähtöpainoni oli n. 107 kg, ja putosi sinne himpun alle sadan kilon. Vaikka painonpudotus ei tällä(kään) kertaa jäänyt pysyväksi, on tuosta ajanjaksosta jäänyt kuitenkin positiivisia asioita ruokapuoleen, sillä kasviksia ja marjoja opimme kumpikin mieheni kanssa syömään tuolloin aiempaa huomattavasti enemmän. Tuona keväänä teimme todella paljon pihahommia, joita uudessa kodissamme riitti runsaasti ja kunnollinen treenaaminen jäi edelleen hieman taka-alalle.
Kun sain opinnot pakettiin huhtikuussa 2018, alkoivat hääjärjestelyt. Olimme vuotta aiemmin sopineet menevämme naimisiin 1.9.2018 ja isoimmat kuviot olivat hyvin pitkälti selvillä, mutta kevään ja kesän aikana aloimme hoitaa ja valmistella pienempiä yksityiskohtia häihin liittyen. Olimme myös suunnitelleet, että häiden jälkeen lapsi saa tulla jos on tullakseen ja tuo kesä 2018 oli tietyllä tapaa ”elämäni kesä”, jolloin tuli muun muassa juhlittua paljon ja otettua tosi rennosti kavereiden kanssa. Ja hyvä niin, sillä tänä kesänä meno on tosiaan ollut hyvinkin toisenlainen, kun jouluna 2018 sain tietää, että pienokainen on meidän perheeseen tulossa. Häiden aikaan painoin muistaakseni n. 105 kg, mutta tuona päivänä tunsin itseni todella kauniiksi enkä murehtinut hetkeäkään kilojani. Äitini ompeli minulle mekon, joka istui täydellisesti ja oli niin ihanan rento, että mahdollisti varmasti isolta osalta tätä fiilistä. Joissakin kuvissa selkämakkara pullistuu esiin tai kaksoisleuka näkyy nauraessani, mutta näistä en ole murehtinut hetkeäkään, sillä tuo oli toden totta tähän astisen elämäni onnellisin päivä.

Häiden jälkeen liityin ison kuntokeskuksen jäseneksi, jossa myös useampi kaverini treenaa. Matka salille kotoamme on huomattavasti pidempi kuin aiemmalle, mutta halusin päästä hyödyntämään pitkästä aikaa (viimeksi asuessamme remonttia paossa 2016 treenasin siellä) sen runsasta ryhmäliikuntavalikoimaa, ihanan isoa ja monipuolista salia sekä treenikavereita. Syksyn treenasin ahkerasti, mutta ruoka-asioiden kanssa en ollut yhtään tarkempi kuin aiemminkaan. Tähän aikaan en myöskään muista seuranneeni painoani, sillä olen usein pitänyt hyvinkin pitkiä taukoja vaakalla käymisestä. Tämähän aiheuttaa tietysti aina kunnon vaakakammon ja olenkin ajatellut, että minä olen sen tyyppinen ihminen, ettei noita taukoja pitäisi antaa päästä syntymään, sillä se, että katson säännöllisesti totuutta silmiin on paras ja helpoin keino pitää itseni kiinni painonhallinnassa.

Jouluna 2018 saimme siis tietää raskaudesta ja tammikuussa 2019 astuin sitten neuvolassa vaakalle tuon hyvin pitkän tauon jälkeen ja se pysähtyi lukemaan 112 kg. Osa tästä saattoi olla, jo jotain raskausturvotusta, mutta kyllä ne ihan näitä elämän kiloja ovat miltei kaikki. Alkuvuonna minua vaivasi tuo vähäisistä raskausoireista suurin, totaalinen väsymys ja sain raahattua itseni treenaamaan vain pari kertaa viikossa. En halunnut ottaa tästä kuitenkaan stressiä, sillä tiesin, että tuo sumussa kulkeminen ja uupumus liittyy raskauteen. Se meni myös onneksi ohi parissa kuukaudessa ja sen jälkeen olen ollut kyllä hyvin energinen.

Tänä aamuna, reilu puoli vuotta myöhemmin vaakan  tulos oli 119,3 kg. Nyt kesä- ja heinäkuussa paino ei ole noussut kuin yhteensä kilon, mihin olen hyvin tyytyväinen. Jännityksellä odotan, mitä viimeinen raskauskuukausi tuo tämän suhteen tullessaan, mutta en usko, että hirvittäviä määriä painoa tulen enää keräämään, sillä nyt olen ollut alkuraskautta huomattavasti tarkempi syömisteni suhteen ja saanut itseäni jo taas kohti terveellisempää elämää. Joku saattaa ihmetellä, miksi keskityn niin paljon tuohon vaa’an lukemaan, mutta tiedän, että se on asia, joka monia kiinnostaa. Tässä olen rinnastanut sitä myös erilaisiin elämäntilanteisiin ja -tapahtumiin, jotka ovat siis miljoona kertaa tärkeämpiä asioita ja joista olen ikionnellinen, myös näin hurjasti ylipainoisena. Vai pitäisikö sanoa sairaalloisen lihavana. En halua, kuulostaa ihan kamalalta.

Mutta tässäpä oli katsausta menneeseen! Nyt nokka kohti tulevaa, sillä niin kliseistä kuin se onkin, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, eikä edes liian myöhäistä aloittaa uudelleen.

Tsemppiä mulle ja sulle, kaikkeen mitä ikinä haluammekaan tavoitella!

<3: Herkkupeppu