Tavoitteeni vuodelle 2017

Vaikka vuosi 2017 onkin käynnissä jo miltei kaksi viikkoa, on tavoitteeni tähän vuoteen muotoutuneet mielessä pikkuhiljaa. Oltuani flunssassa  vuoden ensimmäisen viikon, toivon, ettei sairastelua tänä vuonna olisi luvassa kovinkaan paljoa lisää. Kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivon, ettei viime vuoden kaltaisisista pidemmistä krempoista, kuten nilkan murtuminen ja nivustulehdus, tarvitsisi tänä vuonna kärsiä. Kehonhuolto on se osa-alue, joka varmasti monella, niin myös minulla, on jäänyt aina vähälle huomiolle. Tuntuu niin turhauttavalta lähteä salille vain kehonhuoltotunnille, vaikka tiedänkin kuinka kovasti keho myös sitä toista puolta tarvitsee. Muutoin monipuolinen liikunta on kuuden aktiivisen liikuntavuoden myötä tullut elämäntavaksi, josta en lipsu.

1) Tavoitteeni on, että venyttelen kunnolla vähintään kaksi kertaa viikossa, joko itsenäisesti kotona tai jollain kehonhuoltotunnilla. Olen myös todella laiska rullaamaan, sillä se sattuu, mutta pyrin, että myös tuo väline ei olisi vain koriste olohuoneen nurkassa.

Tokihan paino on se mittari, jota edelleen seuraan aktiivisesti. (Ehkä ensi maanantaina uskaltaudun katsomaan taas lukemat.) Painon tippuessa on mukavaa huomata, kuinka liikunnan tuomat tulokset tulevat kehossa paremmin esille, hartioissa alkaa olla vähän muotoa ja jopa selässä huomaa hyvinä aamuina rasvan alla piileksivät lihakset.

2) Tavoitteeni vuonna 2017 on painaa alle 80 kiloa. Vähän alle tai vähän enemmän alle, se jää nähtäväksi.

Elämässäni on tänäkin vuonna paljon meneillään, kokopäivätyön rinnalla suoritan YAMK-opintoja, harrastan säännöllisesti liikuntaa sekä vietän aikaa perheeni ja ystävieni kanssa. Olen melko taipuvainen stressaamaan ja se ei kyllä yhtään helpota asioiden hoitamista.

3) Tavoitteenani on vuonna 2017 organisoida hommani siten, että kaikille osa-alueille jää riittävästi aikaa, eikä stressikäyrä pääse liiaksi nousuun. Työ ja opiskelu ovat prioriteettilistan kärkipäässä, mutta silti haluan huolehtia, että aikaa on myös läheisille sekä itselle.

Yksittäisiä treenitavoitteita on mielessä jonkin verran. Erilaiset liikkeet ovat hyviä mittareita, joista kehityksen näkee hyvin. Yritin esimerkiksi jouluna siskoni innoittamana seistä käsilläni seinää vasten, mutta eihän siitä mitään tullut. En tiedä pistikö tätä hommaa vastaan enemmän keho vai pää. Uuden yrittäminen vaatii uskallusta ja uskoa itseensä ja sitä minulla ei aina ole.

4) Tavoitteenani on viimeistään jouluna 2017 seisoa käsilläni seinää vasten.

Hankin ihan vastikään voimapyörän. Osa tuntee myös nimellä vatsarulla, mutta kyseessä siis vekotin, jolla tehtävä liike tuntuu toden teolla niin vatsoissa, hartioissa kuin ojentajissakin. Tällä hetkellä en saa liikettä tehtyä loppuun (eli pää lattiaan) asti, vaan jään vähän puolitiehen, mutta voin kertoa, että olen silti saanut nuo aiemmin mainitsemani lihakset kovin kipeäksi.

5) Tavoitteeni on vuoden 2017 aikana saada vähintään yksi puhdas alas asti viety liike voimapyörällä. Mieluusti useampi.

Vaikka alun perin olenkin asettanut tiukan herkuttomuuslupauksen, kunnes paino alkaa seiskalla, olen nyt vähän pyörtämässä siitä päätäni. Vaikka en vielä olekaan painotavoitteessani, olisi kohtuullisen herkuttelun opettelu silti jo nyt tarpeen. Aion edelleen olla välillä pitempiä pätkiä ilman herkkuja, mutta esimerkiksi erityisissä juhlissa tai matkoilla haluan ottaa rennommin.

6) Tavoitteenani on harjoitella tasapainoilua arjen ja ”juhlan” välillä, ilman ylilyöntejä.

Tätä viimeistä mielessäni pyörivää asiaa en oikein uskalla tavoitteeksi kirjata, kun en oikein tiedä, tuleeko se onnistumaan, mutta laitetaan se toiveeksi. Olen lapsena ja nuorena ollut intohimoinen lukija ja aina välillä tuo into nostaa päätään. Silti säännöllinen lukuharrastus on rajoittunut blogeihin. Uskon kuitenkin, että kirjojen lukemisesta voisin saada itselleni enemmän.

+) Toiveeni on, että vuonna 2017 lukisin enemmän kirjoja.

Olisikos siinä jo yhdelle vuodelle tavoiteltavaa! Millaisia tavoitteita te olette hahmotelleet? 

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys

Herkkupepun avautuminen

Noniin, täällä sitä nyt ollaan tunnustusten äärellä. Vaikka itsellä mieli on jo takaisin terveellisessä elämässä ja katse tiukasti tulevassa, on varmasti silti ihan kasvattavaa miettiä, että miten se joulunaika syömisten osalta menikään, noin niin kuin omasta mielestä. (Oikeasti inhoan tuota sanontaa, mutta sopi tähän tilanteeseen liian hyvin.) Olin tosiaan aiemmin luvannut itselleni, että saan herkutella 24.-26.12. ja that’s it. No, mitä lähemmäksi loma tuli, niin ajattelin, että no voin varmasti kyllä herkutella jo aatonaattona. Loma alkoi 22.12. ja lähdimme mieheni vanhempien luokse. Ja mitä tekee Herkkupeppu, aloittaa herkuttelun jo tuolloin 22. päivä. Tuolloin tosin pieni määrä suklaata ja pari piparia riitti makeanhimon tyydyttämiseen. Ja kyllähän ne maistui hyvältä, ahh!

No, joulu tuli ja joulu meni ja tuli 27. päivä. Olo ei edes ollut mikään järkyttävän turvonnut vaan oikeastaan ihan ok, vaikka ei toki niin hyvä kuin ennen joulua. 27. päivä käynnistyikin sitten terveellisten elämäntapojen mukaisesti lenkillä ja ilman herkkuja. Ja koko tuo päivä menikin herkuitta. 28. päivä tulimme takaisin kotiin joulun kylästelyreissuilta ja joululta jääneitä karkkeja ja suklaita oli mukana vielä paljon. Sänkyyn käpertyessä illan kähmässä tuli aivan hirveä herkkuhimo ja teki vain mieli ottaa oma kulta ja karkit kainaloon ja katsoa Netflixiä. Ja niinhän minä sitten tein! Ja koska homma oli tuon jälkeen mennyt jo ihan lööperiksi, söin vähän herkkuja myös kaikkina vuoden seuraavina päivinä. Hupsista keikkaa. Tuon 28. päivän repsahduksen jälkeen päätin kyllä, että jos nyt kerran aion syödä herkkuja, niin en siitä itseäni soimaa, koska se on tuplapaha. Mieluummin sitten syön nyt, kun kerran mieli niin kovasti tekee ja jatkan sitten vuoden alusta puhtaalta pöydältä.

Ja tässä suunnitelmassa olen sentään pysynyt! 1.1. vietimme vielä mieheni synttäreitä ja kakkua ja viimeisiä konvehteja tuli syötyä, mutta 2.1. palasin ruotuun. Flunssa ja runsas kotona olo ei kyllä helpottanut asiaa ja muutamat eka päivät makeanhimo oli todella kova. Välillä jo selittelin itselleni päässä vanhaan tuttuun tapaan, että kyllähän minä nyt voin, kun olen kipeänä ja ei kukaan saisi edes tietää, kun olen yksin kotona. Mutta ei, onneksi ajattelin myös, että jos en nyt tätä lopeta, luisun tosi helposti vanhaan ja muutaman päivän kärvistelyn jälkeen himot kyllä helpottavat. Ja niinhän siinä onneksi kävi ja näin reilu viikon ”katkolla” olon jälkeen on olo jo huomattavasti parempi. Toki turvotus ei ole lähtenyt vielä kokonaan, eikä olo missään nimessä ole niin hyvä kuin ennen joulua, mutta sitä kohti mennään taas.

Kuukausikuvia ei tammikuussa nyt tullut yllämainituista syistä otettua, enkä vaakallekaan ole vielä(kään) astunut. Jonkun mielestä en uskalla katsoa totuutta silmiin, mutta oikeasti en vain halua masentaa itseäni. Tiedän, että paino ei varmasti ala enää kasilla ja, että kuvissa ei varmasti joulukuun kuviin muutosta ainakaan positiiviseen ole, niin miksi kiusaisin itseäni lisää. Vanha koko syksyn kestänyt draivi vain päälle ja kohti helmikuun kuukausikuvia. Seuraavan kerran sallin itselleni herkkuja helmikuun puolivälissä, kun juhlin syntymäpäiviäni. Tokihan voisin juhlia niitäkin terveellisesti, mutta tuon miltei viiden kuukauden herkuttomuuden aikana olen kyllä todistanut itselleni, että pystyn olemaan ilman herkkuja jos todella haluan. Syntymäpäivänäni en halua, en siis ole. Ihan joulun mässäilyihin en kyllä todella anna homman enää lipsua vaan kohtuuden opettelu on edessä pala palalta. 

Onkos siellä pettyneitä lukijoita? Tsemppiä meille kaikille uuteen vuoteen! 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Hyvä olo Liikunta